Tammikuun kevennys?

..tai sitten ei. Päätettiin taas kerran elää tammikuu siivosti joulukuun mässyttelyjen jälkeen. Mitään laihdutuskuuria ei siis ollut loppupelissä  tarkoituskaan pitää, vaan jättää turhat (?) juustot ja muut herkut vähemmälle ja ennen kaikkea pyrkiä eroon viikonloppuihin erottamattomasti kuuluvasta viinin lipittelystä. Parin ensimmäisen viikon jälkeen voi todeta systeemin olevan varsin toimiva; vaa'alla en ole käynyt, mutta farkkujen vyötärö ei enää kiristä ja mekotkin tuntuvat istuvan huomattavasti aiempaa paremmin. Tosin tänä viikonloppuna tuli sekä herkuteltua että lipiteltyä viiniä, mutta siihen oli kyllä hyvä syykin. Tästä aiheesta lisää toisessa kirjoituksessa.

Vaa'alla käyminen tuntuukin olevan päällimmäinen este laihdutuksen aloittamisen tiellä; en millään muista käydä vaa'alla aamulla ja toisaalta vuosien varrella kertyneet kilot tuntuvat aiheuttavan pienoista ahdistusta allekirjoittaneessa, vaikkei sitä päivittäisessä elämässä muistaisikaan.. Poissa silmistä, poissa mielestä pitää siis paikkansa tässä tapauksessa paremmin kuin hyvin. Nyt olen päättänyt, että elelen tämän uuden kevennetyn arjen kanssa pari kuukautta samalla aktiivisuutta lisäten ja jos paino ei sillä lähde laskusuuntaa, pitänee ottaa kovemmat keinot käyttöön ennen kevättä.

Tammikuun kevennykseen on kuulunut keittopainotteisia arkiruokia, eli käytännössä lihakeittoa naudan sisäpaistista tai kalakeittoa lohesta. Näillä on pärjäilty varsin mukavasti ja keitto on siitä kiitollinen ruoka, että se vain tuntuu paranevan lämmityksestä. Lisäksi se on varsin oivallista pakkaskelin ruokaa. Aamupalapöytään teki paluun talvikauden suosikki, eli kaurapuuro raejuustolla ja mustikkakeitolla. Tähän asti koko syksy mentiinkin maustamattomasta jogurtista ja marjoista (+banaanista) tehdyllä smoothiella, joten mitenkään merkittävän epätervellinen ei aamupala ollut ennen puurolinjalle palaamistakaan,

Noroviruksen ansiosta lyhyeksi jääneen joulusyöpöttelyn jälkeen teki mieli pastaruokaa ja koskapa kirjahyllyä on jo monta vuotta koristanut aivan erinomainen Aglio & olio-pastakirja, ollaan aloitettu käyttämään keittokirjaa ihan oikeasti reseptien etsintään ainaisen nettiselailun sijaan.

Yhdeksi omista suosikeistani on muodostunut tonnikala-cannelonit, eli kirjan mukaan hienommin "Cannelloni con ripieno di tonno". Tämän ruuan rasvaisuutta pystyy säätelemään todella hyvin sen mukaan, käyttääkö tonnikalaa öljyssä vai vedessä. Itse preferoin vedessä säilöttyä, mutta mies piti ehkä enemmän öljyisestä. Tonnikalan lisäksi tähän tulee mozzarellaa, kaprista, persiljaa, basilikaa ja öliiviöljyä sekä tosi yksinkertainen mutta superhyvä tomaattikastike. Kokonaisuudessaan homman tekemiseen menee noin tunti, mutta lopputulos on kyllä sen arvoinen.