Viikonloppu Porvoossa

Vietimme viime viikonloppuna mahtavan parisuhdeviikonlopun Porvoossa. Ohjelmassa haahuilua ja lounas vanhassa kaupungissa, yöpyminen mahtavassa Pariisin Villessä ja dinneri Bistro Sinnessä. Porvoo on näin helsinkiläisen näkökulmasta lähellä mutta niin kaukana - dinneri Sinnessä on ollut agendalla jo pidempään, mutta julkisilla sille on hankalaa päästä ja hyvän ravintolan dinneri ilman viiniä jää kokemuksena sen verran vajaaksi, että ainoa vaihtoehto nauttia koko rahan edestä on viettää myös yö Porvoossa.

Lähdimme siis exkursiolle jo hyvissä ajoin ja päädyimme rapsakan pakkasen ja pakollisten Brunberg-ostosten jälkeen lounaalle Gabriel 1763:en. Mahtava miljöö ja sisustus ja aivan mahtavat pizzat! itse maistelin Gabrielin nimikkopizzaa, jossa oli Roquefortia, paahdettuja juureksia ja saksanpähkinöitä. Miehen lautasella oli Rautakauppa, joka sisälsi mm. poroa. Ei mikään kevyt lounas, mutta sitäkin parempi... Kevyt tammikuu sai kyllä kyytiä tällä reissulla muutenkin.

Illallinen oli varattu taidehallilla sijaitsevaan Bistro Sinneen, jota oli kehuttu sekä somessa että lehdistössä. Odotukset olivat siis korkealla, eikä tarvinnut pettyä. Valitsimme 5 ruokalajin lähiruokamenun, josta itse vaihdoin lapsuuden traumojen (heh) johdosta menuun kuuluneen mateen kuhaan. Alkupalaksi tuli sokerisuolattua siikaa marinoidun fenkolin kanssa. Tämän jälkeen nautimme naudanposkea tattiohraton ja selleripyreen kanssa, juomana illan paras viini, Charles Smithin Velvet Devil Merlot. Tämän jälkeen toisena pääruokana minulla siis rapeaksi paistettua kuhaa Riesling Spätlese Trocken Vom Bunsandsteinin kera ja miehellä madetta Alto Adigen Alois Lagederin pinot grigiolla. Tämän jälkeen juustolautanen kotimaisten juustoloiden juustoista, jonka kanssa itse nautin todella kuivaa englantilaista siideriä ja mies Recioto della valpolicellaa. Illan päätti todella hyvä amaronella maustettu tiramisu Sauvignon Blanc Beerenauslese-jälkiruokaviinin kanssa. Yllättävin kombo oli siideri ja viinit ja ne toimivatkin todella hyvin. Myös naudanposkesta jäänyt punaviini oli täydellinen match Peltolan Bluen kanssa.

Sinnen palvelu oli mukavan rentoa, mutta samalla kuitenkin asiallista ja asiantuntevaa. Alkumaljana toiminut Besserat de Bellefon shampanja oli vähän erilainen. Paikan sisustus oli teollisuushalliin (?) soveltuva, olematta kuitenkaan kliininen. Kaiken kaikkiaan täytyy todeta kokemuksen olleen yksi parhaista pitkään aikaan. Murun ohi tämä paikka ei taida arvoasteikossani yltää, mutta kovana kirittäjänä heti siinä kannoilla.

Sinnestä kävelimme Porvoon panimon kautta hotellillemme, jossa kävimme iltasaunassa ja painuimme nukkumaan Laura Ashleyn lakanoiden väliin. Pariisin Villen sisustus oli aivan mahtava, samoin kuin aamiainen. Hotellissa tuntui, kuin aika olisi pysähtynyt jonnekin viime vuosituhannen alkuun. Erityisbonuksena täytyy mainita, että kahvina aamiaispöydässä oli Porvoon kahvipaahtimon kahvia pressopannusta tarjoiltuna. Mikäli haluaa viettää romanttista viikonloppu-get awaytä lähellä pääkaupunkiseutua, suosittelen ehdottomasti sekä Sinneä että Pariisin Villeä!