Myöskin koirasta on ollut puhetta jo pidempään, mutta oikean rodun valinnassa on ollut miehen kanssa pientä ristiriitaa. Pari viikkoa sitten tämä pt-ongelma ratkesi kuin itsestään, kun kohtalo heitti meille pienen ja terhakkaan personal trainerin.
Meet mr. Maastonakki. Herran lempipuuhaa on peiton alla nukkuminen, seepran (ja muiden pehmoeläinten) suolistus, herkkujen etsintä ja muille koirille isottelu. Näiden lisäksi herra on myös varsin aktiivinen lenkkikaveri, jonka kanssa aiemmin niiiiiin laiskan hyötyliikkujan päiväohjelmaan ovat tulleet jopa 10 km:n reippaat kävelylenkit. Lisääntyneen ulkoilun ja liikunnan määrän olen itse havainnut vaikuttavan siihen, että olen paljon pirteämpi kuin aiemmin, duunin jälkeen sohvalla vietettyjen iltojen jälkeen.
Viime päivinä tosin lenkkien pituutta on vähän verottanut kovaksi äityneet pakkaset, Maastonakilla kun on ohuttakin ohuempi karvapeite ja takista huolimatta lenkillä tuppaa tulemaan kylmä. Muutenkin koiruus tuntuu tuovan elämään paljon iloa ja naurua, varsin omapäinen ja omaperäinen kaveri kaveri kun on. Esimerkiksi tänään olin etäpäivällä kotona ja koira makasi tyytyväisenä jaloissa, kun naputtelin koneella keittiön pöydän ääressä - aina siihen asti, kun puhelin soi (ja siis niin kävi useita kertoja päivän aikana). Silloin herra haki kaikki vinkulelunsa ja vingutti niitä oikein sydämensä kyllyydestä siinä korvan juuressa... asiakkailta tuli vähän hämmentynyttä kommettia puhelimen toisesta päästä. :)
Siinä mielessä pääsimme tässä koiran hankinnassa varsin helpolla, että herra on jo 2-vuotias, joten sisäsiisteys ja tietty peruskoulutus kuuluivat pakettiin - mikä kahdelle melko työorientoituneelle aikuiselle on kyllä varsin mainio asia. Lisäksi säästimme etsinnän vaivan, kun tämä maailman paras koirulainen löysi meidät. Koirablogia tästä ei varmasti tule, mutta herra Maastonakki alias PT tulee varmasti esiintymään täälläkin ainakin silloin tällöin. Ja kuten kuvasta näkyy, sopii koira leluineen myös sisustukseen.. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti