Kylppäriremppaa..

Muutimme n. 2 vuotta sitten tähän 1990-luvun alkupuolella valmistuneeseen asuntoon. Tuolloin remppasimme käytännössä kaikki pinnat, mukaanlukien alkuperäisen sauvaparketin hionta, lattia- ja kattolistojen vaihto, keittiö meni kokonaan uusiksi, samoin kuin makuuhuoneiden ja eteisen säilytysratkaisut. Kylppäreistä vaihdoimme "vain" kaapistot, koska tehdyn kosteusmittauksen perusteella tarvetta (ja toisaalta myöskään ylimääräistä rahaa) isompaan remonttiin ei ollut. Ajateltiin tuolloin, että tehdään kylppäri sitten muutaman vuoden päästä, kuin lainamäärä olisi muuten vähän lyhentynyt... Tätä puolsi vielä sekin, että onneksi rakennuttaja oli valinnut kaukonäköisesti sekä lattiaan että seinille kokovalkoiset kaakelit ajan henkeen sopivien värikkäiden ja boordien sijaan..

Noin pari viikkoa sitten naapurissamme todettiin massiivinen vesivahinko, joka johtui ilmeisesti vanhojen, 90-luvun alun standardien mukaisten vesieristeiden pettämisestä ja toisaalta myöskin alunperinkin väärin tehdyistä kaadoista.. Koska kaikki asunnot taloyhtiössämme ovat identtisiä ja alkuperäisessä kunnossa, jollei kalusteiden vaihtoja huomioida, on edessä kylpyhuone/saunaremontti, jottei jouduta samaan kuivatusrumbaan, kuin naapurissa. Eli ei muuta kuin suunnittelemaan.. Ärsyttäväähän hommasta tekee se, ettei homma suinkaan perustu vapaaehtoisuuteen ja omiin aikatauluihin, mutta kun homma on tehtävä, lienee fiksua tehdä se kerralla sen verran hyvin, ettei heti vuoden päästä tule tarve tehdä hommaa uudestaan epäonnistuneen kaakelivalinnan vuoksi.

Onneksi mulla ja miehellä tuntuu olevan hämmentävän samankaltainen sisustusmaku ja niinpä melko heti päädyttiin siihen, että seinään valkoista isoa laattaa ja lattiaan harmaata. Mustaa oltaisiin varmaan molemmat haluttu, mutta kokemuksesta on otettu opiksi ja todettu, että mustassa näkyy kalkkijäämät melko ikävästi.. :) Toinen molemmilta tullut ehdotus oli se, että muutettaisiin ainakin osa saunan ja kylpyhuoneen välisestä seinästä lasiseksi jotta saisimme enemmän valoa tilaan - asumme siis rivitalon keskimmäisessä asunnossa, joten saunaan ei ole mahdollista saada ikkunaa, ellei se avautuisi olohuoneeseen. Netistä inspiraatiokuvia kaivellessa jotain tälläista nousi esiin:

molemmat kuvat täältä

Ylemmässä kuvassa siis isoa valkoista laattaa ja se t:n mallinen lasielementti saunaan, saunakuvassa tykästyin tuohon kiukaantakaiseen seinään sekä valaistukseen. Myöskin blogi-suosikiltani S:ltä katselin mallia kylppärin sisustamiseen, nämä laatat sopisivat myös meille.

Toisaalta olisi kiva saada suihkutilaan jotain erottuvaa, esim. tähän tapaan:

kuva täältä

Miehen asunnossa oli pari vuotta sitten putkiremontti ja sinne valittiin tämmöiset kaakelit, jotka olivat kyllä kauniit, mutta tuo musta sauma mustassa mosaiikkilattiassa ei välttämättä ollut se helpoin puhtaanapidettävä, ainakaan kun täällä vesi tuntuu olevan aika kalkkipitoista..

Hanoja ei ole sen kummemmin vielä mietitty, mutta suihkun osalta ajateltiin, että Grohen rainshower olisi mukava. Periaatteessa meille mahtuisi kaksikin suihkua vierekkäin, mutten usko sille olevan tarvetta tässä kahden hengen taloudessa.. Mieluummin ehkä panostaa siihen yhteen suihkuun sitten vähän enemmän.

Saunan osalta ei vielä ole mietitty valintoja sen enempää, sormipaneeli olisi kiva jossain määrin ja kiukaan taakse voisi harkita jotain laattaa/kiveä, kuten ensimmäisessä kuvassa.. Lähtökohtaisesti mennään varmaan normaalin värisillä lauteilla, jottei niihin  kyllästy ihan heti ja toisaalta, koska tila on tosiaan vähän pimeä luonnonvalon puutteesta johtuen. Kattoon ollaan suunniteltu tähtitaivasta, eli ledivaloja, itseasiassa tänään kohdetta tarkastamassa käynyt rakennusmieskin sitä oma-aloitteisesti ehdotteli.. Nyt pitäisi vielä kilpailuttaa remontti, saada aikaan yksimielinen päätös valinnoista yhtiökokouksessa ja sitten pitää varmaan lähteä ihan tosissaan kaakelikaupoille.. 

Meche

Kuten eilen vähän vihjailinkin, oltiin lauantai-iltana ystävien kanssa Mechessä dinneröimässä. En muista, mistä tämän uuden tulokkaan Helsingin ruokaravintola-maailmassa bongasin, mutta ensikokemusten perusteella toivoisin hartaasti, että elinkaari olisi keskimääräistä ravintolaa huomattavasti pidempi.. Nimimerkillä "se Glöd jäi sitten testaamatta kokonaan..".

Olimme varanneet pöydän klo: 20 ja saapuessamme paikalle, oli paikka aika lailla täynnä. Meidän onneksi pöytämme oli sijoitettu kovasti kehuttuun taka-osaan, jossa aiemmin paikalle saapuneet muutama isompi seurue olivat lopettelemassa ruokailuaan. Sisustus oli juurikin omaan tyyliini sopivaa, seinät oli käsitelty betonimaiseksi ja kalusteet jatkoivat industrialistisen yksinkertaista maailmaa, jota joka pöydässä palaneet kynttilät ja koristeelliset kaari-ikkunat pehmensivät. Melko korkeassa tilassa ilahduttivat myös katosta bongatut akustiikka-levyt, joiden toimivuutta ei juuri päästy kokeilemaan, koska viereiset pöydät tyhjenivät melko nopeasti meidän tultua.

Alkudrinkiksi otimme lasilliset talon shampanjaa, Serge Mathieu Brut Prestigea, joka ainakin omaan suuhuni maistui taivaalliselta. :) Alkupaloja odotellessa saimme pöytään uunituoretta hapanjuurileipää, joka oli todella hyvää, melkeimpä parasta sitten lapsuudessa saadun mummon jälkiuunileivän. Leipälautasen virkaa toimitti trendikäs kivilaatta ja leivän kanssa tarjolla oli luomuvoita.

Seurueemme päätyi kaikki syömään alkupla- pääruoka -combon, mieheni otti päivän menun, jonka alkupala oli nimeltään "lohta ja uppomunaa". Näytti ainakin hyvälle, maistamaan en päätynyt, koskapa oma porotartar, joka listalla kantoi nimeä "Poroa ja kauden juureksia" oli ihan taivaallista, samoin kuin sen kanssa tarjoiltu Blaufränkisch-punaviini, jota en löytänyt viinilistalta. Poron sisäpaisti oli jätetty tartariin aika krouviksi paloiksi, mutta liha oli niin hyvälaatuista, ettei edes minulle tehnyt pahaa.. Yksi elämäni parhaista alkupaloista, for sure.

Pääruokien suhteen seurueemme valinnat hajautuivat, kun miehelle tuli menuun kuulunut Pot au feu -lihapata, seurueen toinen mies otti karitsankylkeä ja kateenkorvaa ja me naiset valitsimme annoksen Kuhaa, kukkakaalia ja mantelia. Erityisesti silmiin pisti näiden kanssa tarjoillut lisäkkeet, karitsalle lämmin feta-salaatti ja kuhalle sahramirisotto. Risotto oli aivan järjettömän hyvää, eikä todella hyvin paistettu kuha simpukkavaahdon, kukkakaalin ja paahdettujen manteleiden kanssa paljoa sille hävinnyt. Mielettömän hyvin annoksen kanssa toimi myös suositeltu Geyerhofin Hoher Rain Grüner Veltliner. Myöskin karitsa ja lihapata viineineen olivat kuulemma mahtavat.

Koska mies ei ole erityinen jälkkäreiden ystävä, omin tyynesti hänen menuunsa kuuluneen annoksen itselleni ja päädyin nauttimaan suklaata ja pähkinää, eli eräänlaisen modernin version snickersistä yhdessä Geyerhofin Ried Zasen Weisser Burgunderin kanssa. Hyvää, ei liian makeaa ja viini toimi jälleen järkyttävän hyvin.

Kokonaisuutena ilta oli erittäin onnistunut, seura oli parasta, palvelu hyvää ja ruoka sekä niille suositellut viinit taivaallisia. Tänne mennään ehdottomasti uudelleen!

Herkkuja talven viimaan..

Tämän syksyn ehdoton hittijälkiruoka/kahvipöydän tarjottava on sen mulle niin perinteisen ja rakkaan jäätelön lisäksi ollut kaura-omenapaistos, johon idea lähti, kun tuntui, että omenoita tulvi ovista ja ikkunoista jossain vaiheessa syksyä. Reseptin pohjana olen käyttänyt Kinuskikissan ohjeen mukaisia mittasuhteita ja hyvää on tullut. Jotenkin ehkä tuntuu, että mitoitus on vaan joka kerta mennyt vähän yli, eli pienemmässäkin astiassa tehty annos olisi riittänyt. :)

Tämmöinen Teema-kulhollinen tuli tehtyä, kun sukulaisia oli vierailulla lokakuussa. Tosi hyvää sellaisenaan, vaniljakastikkeen tai vaahdon kanssa, testitulosten mukaan parhaimmillaan kuitenkin Mövembicin vanilja-jäätelön kanssa nautittuna. Itsestä tärkeintä on, että pinta on aidosti rapsakkaa, joten pidän paistosta uunissa mahdollisimman pitkään ilman foliota, josta nuo ala-reunan pienet tummennukset johtuvat. Meillä on myös tätä puolta pienempi Teema-kulho, johon olen tehnyt sellaisia "kahden hengen" annoksia pari kertaa. Totuus on kuitenkin se, että tämä on sen verran tuhtia tavaraa, että se puolikaskin annos riittää kahdelle ainakin 4 päiväksi..

                                   

Kahvipöydässä kaurapaistoksen kanssa tarjoiltiin croissantteja suoraan läheisen Lidlin paistopisteestä. Iittalan huopa-tabletitkin pääsivät varmaan ensimmäistä kertaa sitten viime joulun osaksi kattausta ja näyttävät kyllä hyvältä. Itse alan olla vaan olla jo  niin kyllästynyt noihin muumi-muki kattauksiin, että nyt kun huut.net-rahat alkavat tipahdella tililleni, olen varmaankin velvoitettu tilaamaan ne Egot kaapin täytteeksi. 

Tänä viikonloppuna jäi isien luona vierailut väliin, koska ensi viikonlopulle on sovittu vierailu miehen vanhempien luokse ja seuraavana mennään sitten omieni luona käväisemään. Niinpä tämän viikonlopun ohjelmaan on kuulunut kavereiden tapaamista, ensin perjantaina meillä pidettyjen pizza-kekkereiden merkeissä ja eilen toisen kaveripariskunnan kanssa dinneröinnillä. Dinneristä enemmän toisessa postauksessa. 

Pyhäinpäivän dinneri

Viime viikon lauantaina kokkailtiin pyhäinpäivä-dinneriä kotosalla. Koska miehellä oli iltamenoja, joissa oli naposteltavaa tarjolla, ei viitsitty vääntää kuin yksi ruokalaji, mutta se oli sitten sitäkin parempi. Illan menussa oli siis poron ulkofilettä, parmesan-perunamuussia (joka parmesanin puutteessa tehtiin kylläkin pecorinosta) sekä uuni-sipuleita ja -porkkanoita. Lisäksi miehen perjantaina kokoonkeittämää punaviinikastiketta (palsternakka-porkkana-sipuli-timjami-persilja keitetään viinissä kasaan, sekaan demi-glace ja balsamico sekä aavistus sokeria ja suolaa - siiviöidään ja kiehautetaan vielä, valmis. NAM) ja juomana Casa Silva Carmenère Reserva, joka toimi myös kastikkeen pohjana.

Poro on mielestäni ehkä yksi parhaita lihoja, tämä kaveri paistettiin pannulla runsaassa voissa timjamin oksien kanssa ja maustettiin suolalla ja pippurilla. Vaikka porosta pidänkin, eikä hintakaan esim. nautaan verrattuna ole hirveä, tulee sitä siitä huolimatta syötyä liiankin harvoin. Tätä edeltävä poro-kokemus taitaa olla viime keväältä, kun oltiin Rukalla. Sieltä sitä poroa oli luuloista huolimatta vielä vaikeampaa metsästää kuin etelästä, lopulta ostettiin ylihintaista sarvipäätä Riipisen Riistaherkuista pakastettuna. 

Tämmöistä ruokaa meillä syötiin siis lauantaina, veti kyllä vertoja ravintola-annokselle. Nuo neilikat tuossa taustalla ovat muuten jo kolmatta viikkoa maljakon koristeena, Pirkka-kukkaset tuntuvat todellakin olevan hintansa väärtejä, kun tämäkin puska maksoi muistaakseni jotain 5 euron tietämillä.

Fine diningia Varsovassa

Tämä bloggaaja oli taannoin tyttöjen viikonloppureissulla (lue shoppailureissulla) Varsovassa ja jälleen kerran kaupunki yllätti positiivisesti kahvilakulttuurillaan, hintatasollaan ja myös ruokatarjonnallaan. Ensimmäisenä iltana söimme illallista jo tutuksi tulleessa italialaisessa St Antoniossa, jonka hinta-laatusuhde yllättää joka kerta. Kolme ruokalajia viineineen maksoi noin 30 €/henkilö, ei paha.

Toiseksi illaksi oltiin varattu jotain uutta, eli Michelin-suosituksenkin saaneen, modernia puolalaista tarjoilevan Platterin, joka sijaitsee hotelli Intercontinentalin yhteydessä.

Kuva täältä

Ympäristö oli varsin hieno ja aika poikkeuksellinenkin huomioiden Varsovan yleiset ravintolasisustuksen perusteet, jossa kitch taitaa olla vallitseva tyylisuunta. Meillä oli pöytävaraus muistaakseni klo 20 ja kun saavuimme paikalle muodikkaasti myöhässä, olimme ravintolan ainoat asiakkaat - liekö hintataso ja lauantai yhdistelmä, joka oli karkoittanut asiakkaat, koska ruuat olivat moitteettomia ja palvelu todella ystävällistä ja puolalaisesta normista poiketen varsin sujuvaa myös englanniksi. 

Meidän vieraillessa ravintolassa, oli voimassa ns. Autumn menu, joka oli todella hyvä ja vei epäilykset "modernin puolalaisen" maittavuudesta. Itse söin alkuun paikallisen pelmenin, "piroshkyn", jossa oli täytteenä villisikaa ja joka tarjoiltiin linssisalaatin ja kanttarellien kanssa. Makuyhdistelmä oli ihan mieletön - parasta pitkään aikaan. Pääruuaksi sain lampaansatulaa paahdetuilla perunoilla piparjuurella maustettuna. Lammas oli myös täydellistä ja mureaa, kypsyys 10 +. Annoskoot olivat melko poikkeavia esim. suomalaisesta fine diningista, joten jälkiruuasta oli turha edes haaveilla. Mainittakoon myös, että Platterin viinilista oli varsin kattava - alkudrinkkinä juomamme Prosecco Tenuta San Giorgio D.O.C. oli todella hyvä, samoin kuin alkuruuille ja kalansyöjiä varten valikoitu valkoviini - Mount Riley Sauvignon Blanc. Lampaan kanssa joimme punaista Uusi-Seelantilaista Merlot/Cabernet Woodthorpe, Te Mata Estatea, joka dekantoitiin varsin näyttävästi edessämme kynttilän liekin lämpöä hyödyntäen. 

Kokonaisuutena Platter oli hieno kokonaisuus ja avasi varsin erilaisen näkymän puolalaiseen ruokakulttuuriin. Täytyy kuitenkin todeta, että hintatasokin oli laadun mukaista - yhdeltä hengeltä kaksi ruokalajia viineineen ja espresso machiatolla maksoi melkein 80 euroa, joten aika lailla Suomen tasoilla mentiin. Suosittelen kuitenkin ehdottomasti kokeilemaan jos Varsovaan suuntaa ja haluaa kokeilla myös vähän hienompaa dinneröintiä!

Suuri valaisinpostaus

Ajattelin esitellä teille meillä kotona käytössä olevat valaisimet, kun kerran sisustusblogia on tarkoitus kirjoitella. Jostain syystä meille on kertynyt aika paljon ns. design-valaisimia, jos nyt Kartellia sellaiseksi voi kutsua. Näitä ei siis ole ostettu kaikkia kerralla, vaan ovat kerääntyneet pikkuhiljaa, osa miehen tavaroiden mukana ja osa minulta ja osa on hankittu yhteisiin koteihinkin.

Oma ensimmäinen ns. design-hankintani oli Yki Nummen Lokki, josta olen kirjoitellut tänne jo aiemminkin. Tämä valaisin oli ihan ehdoton valinta oman kotini keittiöön, kunhan ensin sain opiskeluaikojen jäljiltä taloutta sen verran tasapainotettua, että ko. valaisimen hankinta oli mahdollista. Lokki muutti alunperin edelliseen kotiini, mutta tähän nykyiseen muutettaessa ei ollut kysymystäkään siitä, etteikö Lokki olisi muuttanut mukana.. Muotoilu on ajaton ja mahtava.

Seuraava oma valaisinhankintani (niitä Ikean väliaikaisratkaisujahan ei lasketa ja nuo valot on vähin äänin kadotettu niitä enemmän tarvitseville..) oli Harri Koskisen Design House Stockholmille suunnittelema Block, jonka mukaan tämä blogikin on saanut nimensä. Ei varmaan tarpeen todeta, että tämä on yhdessä Lokin kanssa oma suosikkini ja näitä meille onkin kertynyt kaksin kappalein tv-tasolle ja läheiselle levyhyllylle molemmille omansa. Vaikka muotokieli poikkeaakin jossain määrin Lokista, jotain samaa pohjoismaista yksinkertaisuutta näissä on molemmissa.

Miehen mukana kotiini muutti Kartell-perheen Bourgie mustana ja samanoloinen Gé riippuvalaisin kirkkaana.

             

                                             kuva: Stockmann

Molemmat ovat kauuniita ja sopivat myös yksinkertaiseen tyyliimme. Kartellit ovat tällä hetkellä vallanneet makuuhuoneemme, jossa näiden kahden lisäksi on myös saman merkin lukuvalaisimet, joiden nimeä en nyt nopealla haulla löytänyt. Nämäkin valot hankittiin jo edelliseen makuuhuoneeseemme, mutta mielestäni ne sopivat hyvin myöskin nykyiseen, levytapetilla koristettuun sängynpäätyseinään. 

Myöskään olohuoneemme ei ole täysin Kartell-vapaa vyöhyke, vaan siellä ko. merkin lippua kantaa Toobe-lattiavalaisin, jonka hankimme niin ikään jo edelliseen kotiimme. Kaunis sisustusesine tämäkin, mutta varsinaisena lukuvalona tätä en pitäisi.. 

Tooben ja Blockien lisäksi olohuoneemme valaistuksesta huolehtii Iskusta ostetut kaksi perusvalaisinta, joihin on kytketty himmennin. Näiden merkkiä en muista, mutta olivat melko lailla ainoita molempien hyväksymiä vaihtoehtoja tilaan, johon tarvittiin ehdottomasti kaksi samanlaista ja mielellään vähän roikkuvaa valaisinta. 

Vierashuoneeseen on sijoitettu miehen alunperin taloon tuoma Lundian kattovalaisin, joka onkin itseasiassa varsin kaunis ja toimiva tuohon tilaan. 

Ehkä suurimman haasteen valaistusmielessä aiheuttivat nykyiseen asuntoomme muuttaessamme eteisen ja keittiön kattovalaisimet, joissa päädyimme lopulta Philipsin Eco-sarjaan molemmissa. Näissä on energiatehokkaat ja todella kirkkaat valot, joiden paikoilleenasentaminen oli melkoinen haaste myös parisuhteelle, mutta jotka tyyliltään sopivat mielestäni hyvin kotiimme ja jotka ovat kuitenkin melko vaatimattoman näköiset, kuten näissä tiloissa pitääkin. Itselleni olisi vaikeaa kuvitella bling-bling kattokruunuja ainakaan keittiöön tai eteiseen ja eipä niitä suurella todennäköisyydellä tulla kodissani muutenkaan näkymään.. :) 

 

Tässä siis meidän kutakuinkin kaikki valaisimet, keittiössä on tietysti lisäksi spotti-valaisimia kaapistojen alla ja katossa ja kylppärissä, saunassa ja vessassa omansa, mutta niitä en nyt tähän hätään jaksanut alkaa kuvailemaan. Jossain vaiheessa haluan kyllä ehdottomasti täydentää valaisin-kokoelmaani vielä Eero Aarnion XL-tuplakuplalla, joka voisi tulla valaisemaan olohuonettamme vaikkapa Tooben tilalle... Tätä täytyy kuitenkin vielä kypsytellä ja erityisesti aloittaa säästäminen. 

Sisustushankintoja

Taannoin kirjoittelin sisustushaaveistani ja pikkuhiljaa osa niistä alkaa toteutumaankin..
Viime sunnuntaina kotiutettiin vihdoin ja viimein se Componibili makuuhuoneeseen ja täytyy sanoa, että voittaa aiemmin yöpöytänä palvelleen pahvisen säilytyslaatikon 6-0. Itse tykkään ulkonäöstä todella paljon ja mieskin on ohimennen todennut, että "olipa hyvä, että vihdoin saatiin tuokin hankittua". Meille valikoitui pieni valkoinen componibili kolmella laatikolla ihan siitä syystä, että Stockmannilla ei ollut muita varastossa ja haluttiin se mukaan samantien. Toisena vaihtoehtona oltiin siis harkitty kahden laatikon vastaavaa.

Yhtenä haaveena, jota en syksyn haavepostauksessa maininnutkaan, on olleet jo viime kesästä Pauli-serkun valopallot, joista ystäväni ystävällisesti eilen FB:ssa vinkkasi, että Stockmann myy niitä nyt 20 %:n alella. Niinpä kävin verkkokaupassa klikkaamassa meillekin omamme, Alamos taisi olla tämän sävy-yhdistelmän nimi.. Nyt pitäisi vielä päättää, mihin ne sijoitetaan.

Kuva: Stockmann

Toinen sisustushaaveeni on siis ollut jo pidempään Iittalan Ego-kahvikupit. No, nyt olen toivottavasti saamassa astiakaappeja tyhjemmäksi huuto.netissä, joten voisin mahdollisesti kotiuttaa myös Stockan marraskun kanta-asiakastarjouksessa olevat Egon kahvikupit, 6 kpl varmaan riittää tyydyttämään akuuteimman tarpeen. Kylkeen houkuttaisi kyllä hankkia tummanharmaat Kastehelmen aluslautaset.. Hankinnat synnyttää tarpeita lisähankinnoista.

Kuva: Stockmann

Taannoiselta Köpiksen reissultamme hankimme vihdoin ja viimein pressopannun. Aiemmin keittelimme kahvia ahkerasti mutteripannulla, mutta keittiöremontin yhteydessä liesi päivittyi induktioksi ja vanha, uskollinen pannu ei enää toimi. Vuoden harkinta-ajan päätteeksi päädyimme mutteripannun sijaan pressopannuun ja Köpiksestä kotiutimmekin Bodumin 8 kupin pannun varsin edukkaasti, hinta oli muistaakseni kaikkien alennusten (midseason sale-alennus -40 % ja lisäksi vielä ulkomaalais-alennus (!!) -20 %)  jälkeen noin 20 €:lla. Ei paha. Useammat kahvit ko. pannulla on jo puristeltu ja hyväähän tuo on.

Kuva: Bodum

Dinnerillä Kööpenhaminassa

Dinneri-postaukset jatkuu, tätä vauhtia tästä alkaa muodostua varsinainen ravintola-blogi, koska vielä olisi ainakin yksi dinneri-kertomus odottamassa vuoroaan.. Tässä alkaa samalla valottua myös tämä reilun kk:n blogitauon syy, olen ollut liian kiireinen bloggaamaan, koska kaikki vapaa-aika on mennyt syödessä..  :)

Tällä kertaa vuorossa olisi taannoisella Köpiksen viikonloppu-reissulla koettu Pate Pate, josta en ollut aiemmin kuullutkaan, mutta jälkikäteen kuulin, että paikka on muodostumassa lähes legendaksi Köpiksen ravintola-scenessä. Edelleenkin kieltäydyn raahamasta kameraa ravintolaan ja erityisesti kuvaamasta ruokalajeja, joten kuvasato näissä ravintola-postauksissa jää valitettavan vajaaksi.

Kuvassa ravintolan oma "käyntikortti"

Pate, Pate sijaitseen Kööpenhaminan Meatpacking districtillä, Kødbyenillä ja ravintolan tila on sopivan edgy, ilmeisesti vanhaan teurastamoon/lihanleikkaamoon rakennettu.  Pate, Pate on tunnettu laajasta viinivalikoimasta (mm. niin trendikäitä USAlaisia Charles Smithin viinejä löytyy sekä punaisina että valkoisina) ja ruuasta, jota laitetaan pitkään ja hartaasti. Ymmärsimme, että menu vaihtuu n. kerran viikossa, mutta tästä en ole ihan varma.

Dinneri aloitettiin ranskalaisella Champagne François Diligent-shampanjalla ihan vaan siitä yksinkertaisesta syystä, että cava/proseccoa ei myyty laseittain. Oli muuten hyvä shampanja, joten en valita. Alkuruokana allekirjoittanut jakoi miehen kanssa serranonkinkkua, puolikuivattuja tomaatteja ja todella hyvää talon maalaisleipää. Annos oli ihan jäätävän kokoinen alkupalaksi ja riitti siis hyvin jaettavaksi - onneksi kööpenhaminalaistuneet ystävät olivat käyneet tuolla aiemminkin ja varoittelivat, ettei annoskoot ole mitään fine dining-näpertelyä. :) Myös naapureiden lautasella näkynyt lohisalaatti näytti hyvältä ja riitti kooltaan kahdelle. Pääruoka jakoi mielipiteet, itse valitsin vasikanmaksaa karamellisoitujen tomaattien ja chilin kera, miehet menivät 8 tuntia kypsytettyy Iberico-possun kyljellä ja kasvissyöjä-ystäväni valitsi kalaa. Voin rehellisesti todeta maksan olleen yksi kaikkien aikojen parhaista syömistäni maksa-annoksista, johon Chateau Smith Cabernet Sauvignon istui aika täydellisesti. Seurueen miehet taitavat puolestaan kuolata vieläkin rapsakan possunnahan perään. :)

Jälkiruuaksi oli tarjolla apple-crumblea vaniljakastikkeella ja se oli taas kokoluokkaa one for two. Espresso Macchiatot kruunasivat hyvän dinnerin ja taisipa pöytään eksyä parit konjakit miehille. Koko setti neljältä maksoi 2000 DKK:ta, eli noin 70 EUR/naama. Ei paha, etenkään huomioiden Köpiksen yleinen hintataso. Tänne menisin ehdottomasti uudelleen ja suosittelen myös kaikille muille Kööpenhaminaan matkaaville. Jälkiruuaksi voi sitten vaikka nauttia maukkaita coctaileja Ruby'sissä

Mikäli aika ei jostain syystä riitä dinneröintiin, vinkiksi myös Torvehallerne, josta löytyy samojen omistajien Petit Patè, eli tapas/snack paikka, josta löytyy myös melkoisen vaikuttava viinivalikoima. Muutenkin ko. paikka on oikea kulinaristin unelma, suosittelen kokeilemaan myös Gorm'sin pizzoja!