Joulukattauksia

Viimeistä joulupostausta viedään - ainakin tältä vuodelta. Pakko oli vielä rekonstruoida meidän joulukattaukset, kun olivat mun mieleeni ja jäivät kuvaamatta aattona, kun järkkäristä oli sopivasti akku aivan finaalissa. Niinpä sitten tänä aamuna miehen lähdettyä töihin päätin tehdä samat kattaukset uudelleen kuvien saamiseksi. :)

Joulukattauksemme perustui tänä vuonna Iittalan punaisille Kulku-lautasille, jotka oli aivan pakko hankkia viime jouluksi.. Sittemmin olen hiukan harmitellut, etten ostanut Kulkuja harmaina, mutta ehkä nuo punaisetkin menevät. Tänään itseasiassa hankin näille alesta vähän seuraa ensi vuodeksi - maltan tuskin odottaa! Alkupalat tarjoiltiin meillä arjessakin käytössä olevilta Teeman mustilta 21 cm lautasilta ja viinilaseina Riedelin Vinum Bordeaux-lasit sekä vesilaseina Riedelin O-sarjan Rieslingit. Lautasliinat ovat Iittalan viime vuoden joulumallistoa, nimeä en nyt tähän hätään löytänyt mistään ja aterimina Hackmanin Gourmet-pihviaterimet pääruualle sekä Citteriot alkuruualle.

Pöydän kruunasivat joululiina (!) ja huopatabletit sekä tietysti valkoiset ruusut ja anopin antama joulukukka. Keskellä teräsvadilla kynttilöitä, en viitsinyt sytyttää noita kuvausta varten, kynttilänvalossa kuitenkin vedettiin varsinaiset ruokailut läpi. Hauska muuten huomata, miten paljon juhlallisemmaksi tuo pöytäliina tekee kattauksen, pitää vissiin oikeasti alkaa käyttämään sitä useamminkin. Tykkään tuosta joululahjaksi saamastani liinasta tosi paljon, on sopivan yksinkertainen ja tyylikäs mun makuuni. 

Kahvikattauksessa oli pakko käyttää joululahja-rahoilla hankkiamiamme, pitkään haavelistalla olleita Ego-kahvikuppeja. Näihin Stefan Lindforsin kuppeihin olen ihastunut jo kauan aikaa sitten ja nyt kun aikuispisteitä tuntuu ropisevan muutenkin ovista ja ikkunoista, tuntui aika olevan kypsä kahvikuppi-setin hankinnalle. Stockmannin marraskuun kanta-asiakasetuna nämä olivat vielä sopivasti alennuksessa, joten kotiutimme niitä 8 kpl. 

Tässä sivukuvassa näkyy myöskin Ego-hankinnan synnyttämä lisähankinta-tarve, eli Kastehelmen harmaat, 17 cm lautaset, jotka tuovat Egon pelkistettyyn kokonaisuuteen mielestäni mukavasti pehmeyttä. Joulun alla Citymarketissa oli sopivasti kaikki Iittalan astian -20 % Plussakortilla, joten näitä sitten tuli täydennettyä myöskin se pari lisäkappaletta kokoelmiin, aiemmin ostin jo 6 kpl Kodin1:n vastaavasta tarjouksesta. Nyt niitäkin on siis se 8 kpl. Lautasliinoina Marimekon Lumikukka-sarjan kahviliinat, jotka ovat mielestäni todella kauniit. Taustalla näkyy myös se jouluverho.

Tämmöisiä kattauksia meillä siis oli jouluna, samoja elementtejä tulee varmasti näkymään pitkin vuotta, mutta nuo Kulku-lautaset on kyllä taas pakattu kaappiin odottamaan ensi joulua. 

Joulun jämiä..

Joulusta on selviydytty, joskin selviytymiskerrointa nosti molemmille joulupäivän iltana iskenyt vatsatauti, jonka kourissa menikin koko eilinen varsin sujuvasti... Tästä syystä myöskin joululahjakirjat ovat vielä aloittamatta ja jouluruokia kaappi täynnä..

Oltiin aatto ihan ekaa kertaa omassa kotona kahdestaan, eikä siis kummankaan perheen luona. Viime vuonna  tosin omat vanhempani olivat meidän luona, mutta nyt päätettiin viedä tätä jouluhommaa vielä astetta pidemmälle. Kuusi koristeltiin perinteisesti jouluaattoaamuna ja kaunis lisävalo se onkin, vaikkei mikään jättikuusi olekaan..

Kuvassa meidän joulueleganssia.. kuusen alla lahjatkin vielä avaamatta - varsin hyödyllisiä asioita oli joulupukki tuonut molemmille tänäkin vuonna. Joulun kunniaksi keräsin roimasti aikuispisteitä ja viritin keittiöön sekä joululiinan että -verhot. Kumpaakaan meillä ei siis ole aiemmin ollut, joten varsin merkittävästä askeleesta aikuisuuteen on kyse. :)

Tässä molemmat in action, Finlaysonia molemmat, liina pellavaa ja verhokangas oli muistaakseni nimeltään Ilona. Tuovat kivasti jouluntuntua meidän kohtuullisen kliiniseenkin sisustukseen. Toinen "hauska" lisä joulun viettoon oli se, että meidän lämminvesivaraaja päätti sanoa sopimuksen irti juuri sopivasti vain pari kuukautta ennen kylppäriremppaa.. Suihkussa käymisestä on siis tullut jännittävää extreme-urheilua, kun koskaan ei tiedä, tuleeko melko kylmää vai täysin kylmää vettä niskaan. 

Jouluruokailuista sen verran, että koska ei kumpikaan olla kauhean innostuneita perinteisistä jouluruuista ja koskapa syötiin niitä sekä sunnuntaina mun vanhempien luona että joulupäivänä miehen vanhemmilla, päätettiin tehdä vain vähän juhlavampi normidinneri. Alkupalaksi oli uunissa paahdettuja punajuuria ja vuohenjuustoa sekä ruisleivän päällä Muru-korista löytynyttä fenkolilohta ja hillottua punasipulia. Pääruuaksi jo perinteistä herkkua, eli poron ulkofilettä ja parmesaanimuussia (tai oikeastaan pecorino) punaviinikastikkeella. Juomapuolella nautittiin Luigi Bosca De Sangre 2008. 

Saatiin ko. pullo n. 1,5 vuotta sitten tuparilahjaksi ohjeella, että " tätä voi sitten säilyttää vaikka pidempäänkin".. No, eihän me maltettu sitä olla korkkaamatta, kun tässä aiemmin syksyllä nautittiin Alkon myyjän suosituksesta vähän halvempaa ja uudempaa Luigi Boscan Cabernet Francia. Myöhemmin luin netistä, että tämän viinin ihanteellinen nauttimisaika olisi ollut 2014-2023. :) Hyvää se oli kyllä nytkin, todella voimakkaan makuinen viini, joka vaati parin tunnin dekantoitumisen. Maussa ja tuoksussa oli tosi vahva vaniljan aromi, joka sopi hyvin "joulupöytään".

Noiden ruokien jälkeen ei jaksettu enää jälkiruuaksi ajattelemiamme juustoja, joten tuolla ne odottavat kaapissa edelleen meitä.. Vatsataudin jälkihoitona eivät taida olla ihan parhaita mahdollisia, joten odotelkoot vielä ainakin huomiseen.. Lisäherkkuna jouluun haettiin perjantaina Murusta Muru-kori, joka sisälsi Glögi-sekoitusta, Fasaani-pateeta, sinappia, sipulihilloketta, sairaan hyvää kirsikka-chutneyta, maustettua graavilohta sekä valkohomejuustoa ja pähkinäsekoitusta. Hyvä kori, mutta olisi ehkä sopinut paremmin perinteisen joulupöydän lisäherkuksi. Erinomainen lahjaidea myös ensi vuodelle kuitenkin, yksi tämmöinen vietiinkin jo tänä vuonna lahjaksi ihmisille, joilla on jo kaikkea, tosin koria tuunasimme lisäämällä sinne suklaata ja viinipullon. 

Piparitehtailua

Vaikka vietetäänkin tänä vuonna joulu ihan kahdestaan miehen kanssa ja jouluaaton molemmin puolin on tiedossa sukulaisvierailuja molempien kotikoteihin, päätettiin kuitenkin tehdä perusjouluhankinnat ja -leivonnat kotiinkin. Eilen väänsin siis piparitaikinaa äidin reseptillä, Paraisten piparkakut taisi tuo resepti olla nimeltään. Sillä meillä on tehty pipareita niin kauan kuin allekirjoittanut muistaa ja varmaan vähän kauemminkin.

Taikina siis tehdään edellisenä päivänä tekeytymään ja sitten yritetään pidättäytyä syömästä taikinaa jääkaapilla vieraillessa. Itse tein puolikkaan annoksen taikinasta ja siitä tuli viisi pellillistä, joka lienee ihan tarpeeksi kahdelle ihmiselle.. Pitänee viedä osa miehen mummolle tai työkavereille, jos menekki alkaa epäilyttämään. Viime jouluna mentiin pelkillä tähdillä ja sydämillä, täksi vuodeksi ostin myös heppa-muotin, mutta kuten tavallista, jalat meinasivat palaa turhankin helposti..

Kun valmiiksi paistetuista pipareista oli eroteltu palaneet ja muuten vain muotopuolet omaan astiaansa, jäi valmiita pipareita yksi Teema-kulhollinen odottelemaan joulua.. Tykkään tuosta taikinasta tosi paljon, piparit suorastaan sulavat suuhun ja maistuvat tosi hyvälle, vaikka taikinaa pitääkin valmistella jo edellisenä päivänä, en ikinä vaihtaisi tuota omatekemää kaupan valmiiseen taikinaan, niin suuri makuero niillä mielestäni on. 

Aiemmin päivällä käytiin tekemässä viimeiset joululahjaostokset, keskustan Stocka oli aivan täpötäynnä ja siitä tönimisestä ja tungoksesta oli joulumieli kaukana.. Itiksen Prismasta löydettiin sitten loput lahjat, lähinnä lapsukaisille ajattelemamme lelut ja pelit siis.

Tälle päivälle osui taas yksi uusi remppakohde kämpässä, kun suihkussa käydessäni huomasin, ettei vesi lämpene kunnolla.. eli lämminvesivaraaja taitaa vedellä viimeisiään ja mennä remonttiin jo ennen varsinaista kylppärin remontoimista. Siitäkin olisi oma tarinansa kerrottavana, urakan kilpailuttaminenkun ei ole meidän isännöitsijän avulla mennyt ihan kuin Strömsössä.. Jääköön nyt kuitenkin odottelemaan seuraavaa kertaa. Nyt taidan lähteä lumihommeleihin ja sitten saunaan!

Back to the 80's?

Kovasti tuntuu nyt pukkaavan ruoka-aiheisia kirjoituksia, mutta jotenkin tää on niin synkkä aika vuodesta, että ruoka on ainoa järkevältä tuntuva kirjoittelunaihe tällä hetkellä.. tammikuussa voikin sitten taas ryhtyä laihdutusbloggeriksi. :)

Oltiin vuosi sitten keväällä jo perinteisellä talvilomareissulla Rukalla ja yhtenä iltana käytiin viettämässä pariskuntana laatuaikaa hyvän ruuan parissa.. Rukan monista vaihtoehdoista kohteeksi valikoitui Alphut, jossa valinta osui TIETYSTI juustofondueen. Edellisestä kerrasta olikin vierähtänyt jo melkein viisi vuotta. Fondue ja viini maistuivat täydellisiltä lumimyrskyn keskellä, joten ideasta innostuneina ryöstettiin mun vanhempien 70-luvun lopulta peräisin oleva fondue-pata itsellemme viemästä tilaa heidän keittiönkaapeissaan.. Itse en muista koskaan syöneeni fondueta meillä kotona ja mua melkein 10 vuotta vanhempi sisareni muisteli, että vikan kerran ko. pannua olisi käytetty joskus 80-luvun alussa, joten oli ehkä aikakin ryöstää pannu kotiin, jossa sitä käytetään "vähän" aktiivisemmin.. Koska Rukan reissu osui maaliskuun puoleen väliin, ei sopivia fondue-ilmoja oikein enää ollut, joten pata roikkui meilläkin kaapissa käyttämättömänä yli puoli vuotta, kunnes eilen mies laittoi kesken työpäivän tekstarin, jossa luki ainoastaan "Fondueeeeee?" . :D No, mitäpä tuohon kutsuun olisi voinut sanoa?!

Huomaa "hyvä tuli" tuolla taustalla - päädyttiin myös uuden polttimon ostoon, kun edellinen oli kerännyt sen verta pölyä 25 tai 30 vuoden käyttämättömyyden aikana, että liekit olisivat saattaneet yllättää myös naapuriston.. Lisukkeina leipää, paprikaa, jalapenoa, persikkaa, herkkusieniä, kirsikkatomaatteja, coctailkurkkuja ja marinoituja valkosipulinkynsiä. Itse fonduen resepti täältä. 

Olipa muuten hyvää, ei puhettakaan "munattomuudesta", vaikka Hesarin ruokahakukone sillä tätä kyseistä herkkua mainostelikin.. Paras dipattava oli leipä ja täytyy sanoa, että kun kahteen pekkaan pisteltiin tuo 4 annosta (huh!), eli yhteensä 400 g juustoa lisukkeineen napaan, niin olipa aika nopeasti valmis punkkaan..

Ohessa vielä yksi action-kuva, tuon tätini 70-luvulla Oslosta tuoman pannun kanssa sai kyllä olla tarkkana, kun pohja tuntui olevan melko ohut ja ehkä lämpöä liiankin hyvin johtavaa alumiinia ajan hengen mukaisesti.. Tästä johtuen havaittiin hyvin nopeasti, että jos liekkiä piti vähänkään liian kovalla, alkoi pohjaanpalaminen ilman varoitusta.. Toisaalta, jos liekin sääti minimiin, niin juuston jähmettyminenkään ei odotellut turhan pitkään.. Koska ruoka oli varsinaista herkkua, alettiin heti miettiä upgreidausta teflon-versioon. Liha- tai kanafonduen kanssa tämä ongelma ei varmaan olisi ihan niin paha, mutta allekirjoittaneen mielestä juustofondue on se ainoa oikea ja meille juustohiirille ei varmaan tulisi mieleenkään lämmitellä padassa lihalientä tai öljyä. 

Fonduen kanssa nautittiin Hellan ja viinilasin välistä bongaamani Apassiomento Vivaldi 2010, jonka sittemmin olen havainnut myös uusimman Maku-lehden ja Koti & Keittiö-lehden suosituksista. Erittäin hyvän hinta-laatusuhteen italiaano, jonka tuhti maku (viini on valmistettu Amarone-menetelmällä, mutta kypsytysaika on lyhyempi) sopi erinomaisesti tuhdille juustoherkulle. Mieskin totesi, että "tätä ostetaan meille uudestaankin".

Kuvista voi havaita myös meidän Iittalalta viime vuonna hankittujen huopajoulutablettien päässeen jo pöydänkoristeeksi.

Talvi-ihon pelastus?

Omaan varsin normaalin sekaihon, joka kesäisin tulee hyvin toimii melko kevyelläkin kosteutuksella (esim. viime kesänä Biothermin Aquasource Nuit ja Aquasource Gel toimivat tosi hyvin). Suurimman näppyisyyden ja rasvoittumisen sain kuriin jo muutama vuosi sitten, kun vaihdoin normaalin meikkivoiteen Bare Mineralsin mineraalimeikkipohjaan, joka ainakin mulla toimii ihan täydellisesti ja on vieläpä superriittoisa. Talvisin on ihon kosteuttamisessa aiemminkin pitänyt ottaa kovemmat aseet käyttöön, kun iho on muuttunut pintakuivaksi. Mitään aidosti kovia aineita en tähän asti ole tarvinut, vaan Biothermin Age fitness-sarja ja Multi-Recharge sekä Lumenen Vitamin C+ heleyttävä yövoide ovat menneinä talvina muodostaneet varsin tehokkaan combon, jolla on päästy pintakuivuudesta ja iho on voinut hyvin myöskin talven ajan.

Tänä talvena tilanne jostain syystä muuttui; jo ensimmäiset pakkaset kuivattivat ihon niin, että nenän pielet halkeilivat ja leuka hilseili myös. Vaihto normaaliin talvi-varustukseen ei auttanut, eikä bebanthenillakaan tuntunut olevan merkitystä kuivuuden poistoon. Sitten satuin googletellessani osumaan ihanan Katjan blogiin, jossa tunnuttiin elävän samanlaisten ongelmien parissa. Itse en ole mikään luomu-hifistelijä, vaan ostetaan esim. ruuaksi sitä, mitä sattuu tekemään mieli, huolimatta siitä, sattuuko ainekset olemaan luomua vai ei. Hippihenkinen ystäväni on jo pidempään vannonut luonnonkosmetiikan nimiin, mutta itseäni varsinkaan rasvat eivät ole vakuuttaneet.. Katjan ihotyyppi tuntui kuitenkin kirjoituksen perusteella vastaavan omaani ja koska ongelmaan oli löytynyt ratkaisu luonnontuotteilla ajattelin, että miksipäs ei.

kuva täältä

Jolien nettikaupan tilauskoriin sujahtivat seuraavat tuotteet: Weledan villiruusu öljykapselit sekä ensimmäisen suomalaisen ekosertifioinnin saaneen ihonhoitosarjan, Mia Höytö Cosmeticsin Ihana & Valo -duo, eli Ihana kasvovoide ja Valo silmänympärysvoide. Ensimmäinen ostoskerta Joliella sujui paremmin kuin hyvin; tilauksen verkkokaupassa naputtelin sunnuntai-iltapäivällä, jo samana iltana sain vahvistuksen, että paketti on postitettu ja tiistaina sain haettua pakettini lähipostista. Paketti paljastui viimeisen päälle suunnitelluksi kokonaisuudeksi; itse pakkauslaatikko oli Jolien vihreä ja tavarat oli pakattu vihreään Jolie-silkkipaperiin, joka oli kiinnitetty lumihiutale-tarroilla - pieni ylellisyyden tuntu suorastaan huokui paketista. :) Me like!

kuva täältä

Myös itse tuotteet, varsinkin Mia Höydön kombo, oli pakattu tyylikäästi ja purkit itsessään ovat niin tyylikkäät, että niitä voisi mielellään kerätä enemmänkin peilikaapin kaunistukseksi. Weledan öljykapseleita on tarkoitus käyttää kuurinomaisesti parina iltana viikossa ja ne todella tuntuvat pehmentävän ja kostettavan ihoa - jopa nenänpielet, jotka olivat tulehtuneet ja ruvella näyttivät jo ensimmäisen kokeilukerran jälkeisenä aamuna inhimillisiltä. Myös kosteusvoide tuntui todella hyvältä - imeytyi nopeasti, eikä jättänyt ihoa tahmeaksi, eikä myöskään tuoksu ole paha, verrattuna useisiin ekorasvoihin. Valo tuntuu tuovan nimensä mukaisesti valoa silmien ympärysiholle ja silmien ympäristöön kertyneet milium-finnit ovat vähentyneet ja kuivat silmänalusetkin alkavat n. viikon käytön jälkeen elpyä, vihdoin. Luulen, että tämän viikon öljykuurin jälkeen iho alkaa taas näyttää normaalilta, mutta varmuuden vuoksi olen jo päättänyt jatkaa näillä tuotteilla koko talven. Se, että samalla tulee tuettua rohkeiden yrittäjänaisten Jolieta, ei suinkaan ole paha lisä. 

Chili con carne a'la Jamie

Lauantaina pähkittiin ennen kauppaan lähtöä, mitä ruokaa voisi tehdä... Perus-lauantaihin kuuluvat pihvit ei oikein houkutelleet ja kana on tökkinyt jo pidemmän aikaa.. Sunnuntai on meillä se perinteinen kalapäivä ja sitä varten hankittiinkin nieriää, mutta lauantain ruuan piti olla jotain pakkaspäivään sopivaa..

Mies surffaili netissä hetken ja ehdotti Chili con carnea, johon oli pongannut houkuttelevan, Jamie Oliverin alkuperäisreseptin, oletettavasti siis tämä, englanninkielistä en nyt tähän hätään löytänyt mistään. Ruuan alkusilppuamiset ja lihan ruskistukset ottivat noin tunnin ja sen jälkeen sopiva uuni-aika taisi olla noin 3-4 tuntia. Mitään pikaruokaa tämä ei siis ollut.

Meillä loppui kärsivällisyys 3 tunnin uunissa olon jälkeen ja vähän nestemäisessä muodossa tuo pata oli, mutta maku oli muhinut täydelliseksi, samoin kuin naudan rinta. Syömisen jälkeen laitettiin pata vielä n. tunniksi uuniin ilman kantta ja sen jälkeen koostumus oli täydellinen.

Chili con carne tarjoiltiin tällä kertaa riisin ja epäammattimaisesti ciabattan kanssa, annokseen kuului vielä cheddardippi ja/tai creme fraiche, jotka unohtui kuvasta, ennen syömistä ne kyllä muistin. Oli aivan sairaan hyvä pakkaspäivän herkku ja miehen mukaan isompikin annos valmistuisi helposti. Juomana tämän kanssa perinteisesti cocis, viinit testailtiin sitten erikseen. 

Valoa pimeyteen

Niin sitä taas saatiin pikkuisen lunta tänne pk-seudullekin.. Pikkaisen eilen ehkä turhautti pitkän ja raskaan duuniviikon jälkeen alkaa lumitöihin kotiin tultua, mutta itseasiassa tuo osoittautuikin varsin hauskaksi hommaksi, kun lumi oli kevyttä pakkaslunta.. Ongelmana taitaa vaan jatkossa olla tuo varastointi, kun nyt yhden lumisateen jälkeen meidän taloyhtiön lumenluonti-paikat alkaa jo olla täynnä.. Tämä kuva on otettu eilen illalla ja kertonee perjantain sateen määrästä.. piha täyttyi kerralla.

Kuva on taattua kännykkälaatua, pahoittelut siitä. Tänään sää oli sen sijaan ihan mahtava, rapsakka pikkupakkanen ja aurinkoa. Lähdin aamulla lakaisemaan terassia, mutta päädyinkin tekemään koko taloyhtiön lumityöt, kun sää oli niin mahtava. Sen lisäksi sää oli täydellinen mattojen tamppaukseen sekä vuodevaatteiden tuulettamiseen. Siivouspäivän päätteeksi viritin jouluvalot paikoilleen ensimmäistä adventtia odottelemaan, viime vuoden ledivaloille hain Tiimarista lyhdyn, joka on näkynyt koristavan aika monen blogistin kotia. Toimii myös meillä valaisemassa pimeää nurkkausta, jossa normaalisti aalto-tarjotin täynnä pikkutavaraa.

Viime vuotisia jouluvaloja on myös led-kuiduista tehty lumihiutale, josta myös pidän edelleen kovasti. Tämä palanee meillä yhtäjaksoisesti tammikuulle.. Hauska tuo sinisen sävy pihalla, joka ilmaantuu aina lumen tultua. Muutenkin tuntuu, että jo torstaina tullut pieni lumikerros toi ihan hirveästi valoa marraskuun pimeyteen, tykkään!

Taannoisesta Stockmannin verkkokaupan tilauksesta saamani Pauli-serkun Alamos-pallovalot ovat sen sijaan olleet meitä ilahduttamassa jo pidempään eteis-käytävämme tunnelmavalona, vaikka mielikuvituksen puutetta asennuksessa olikin. Tällainen peukalo keskellä kämmentä-tyypin ihminen hämmentyi muuten ihan täysin, kun jouduin askartelupuuhiin, jotta sain valot toimimaan - oletus oli, että paketista tulee valmis valosarja ja nyt pitikin itse päättää valojen järjestys ja vielä askarrella ledikin sisään. 

Siivouksen ja lumitöiden lisäksi tänään on myös ehditty askartelemaan joulukortit.. Tai siis Ifolorilta tilasin, mutta piti siihenkin etsiä sopivaa kuvaa ja runoa sisäpuolelle. Nyt kun vielä tulisivat nopeasti, että ehtisivät postiin ajoissa - kerrankin tämä viimetippailija on ostanut joulumerkitkin jo hyvissä ajoin, viime vuotisesta tunnin jonotuksesta oppineena. Mies on puolestaan käyttänyt päivän kokkailuun, uunissa muhii Jamie Oliverin reseptillä valmistettu Chili Con Carne, joka ainakin tuoksuu taivaalliselle.. Kolmen tunnin haudutusaika alkaa (onneksi) olla kohta ohi ja pääsen maistelemaan. 

Kylppäriremppaa..

Muutimme n. 2 vuotta sitten tähän 1990-luvun alkupuolella valmistuneeseen asuntoon. Tuolloin remppasimme käytännössä kaikki pinnat, mukaanlukien alkuperäisen sauvaparketin hionta, lattia- ja kattolistojen vaihto, keittiö meni kokonaan uusiksi, samoin kuin makuuhuoneiden ja eteisen säilytysratkaisut. Kylppäreistä vaihdoimme "vain" kaapistot, koska tehdyn kosteusmittauksen perusteella tarvetta (ja toisaalta myöskään ylimääräistä rahaa) isompaan remonttiin ei ollut. Ajateltiin tuolloin, että tehdään kylppäri sitten muutaman vuoden päästä, kuin lainamäärä olisi muuten vähän lyhentynyt... Tätä puolsi vielä sekin, että onneksi rakennuttaja oli valinnut kaukonäköisesti sekä lattiaan että seinille kokovalkoiset kaakelit ajan henkeen sopivien värikkäiden ja boordien sijaan..

Noin pari viikkoa sitten naapurissamme todettiin massiivinen vesivahinko, joka johtui ilmeisesti vanhojen, 90-luvun alun standardien mukaisten vesieristeiden pettämisestä ja toisaalta myöskin alunperinkin väärin tehdyistä kaadoista.. Koska kaikki asunnot taloyhtiössämme ovat identtisiä ja alkuperäisessä kunnossa, jollei kalusteiden vaihtoja huomioida, on edessä kylpyhuone/saunaremontti, jottei jouduta samaan kuivatusrumbaan, kuin naapurissa. Eli ei muuta kuin suunnittelemaan.. Ärsyttäväähän hommasta tekee se, ettei homma suinkaan perustu vapaaehtoisuuteen ja omiin aikatauluihin, mutta kun homma on tehtävä, lienee fiksua tehdä se kerralla sen verran hyvin, ettei heti vuoden päästä tule tarve tehdä hommaa uudestaan epäonnistuneen kaakelivalinnan vuoksi.

Onneksi mulla ja miehellä tuntuu olevan hämmentävän samankaltainen sisustusmaku ja niinpä melko heti päädyttiin siihen, että seinään valkoista isoa laattaa ja lattiaan harmaata. Mustaa oltaisiin varmaan molemmat haluttu, mutta kokemuksesta on otettu opiksi ja todettu, että mustassa näkyy kalkkijäämät melko ikävästi.. :) Toinen molemmilta tullut ehdotus oli se, että muutettaisiin ainakin osa saunan ja kylpyhuoneen välisestä seinästä lasiseksi jotta saisimme enemmän valoa tilaan - asumme siis rivitalon keskimmäisessä asunnossa, joten saunaan ei ole mahdollista saada ikkunaa, ellei se avautuisi olohuoneeseen. Netistä inspiraatiokuvia kaivellessa jotain tälläista nousi esiin:

molemmat kuvat täältä

Ylemmässä kuvassa siis isoa valkoista laattaa ja se t:n mallinen lasielementti saunaan, saunakuvassa tykästyin tuohon kiukaantakaiseen seinään sekä valaistukseen. Myöskin blogi-suosikiltani S:ltä katselin mallia kylppärin sisustamiseen, nämä laatat sopisivat myös meille.

Toisaalta olisi kiva saada suihkutilaan jotain erottuvaa, esim. tähän tapaan:

kuva täältä

Miehen asunnossa oli pari vuotta sitten putkiremontti ja sinne valittiin tämmöiset kaakelit, jotka olivat kyllä kauniit, mutta tuo musta sauma mustassa mosaiikkilattiassa ei välttämättä ollut se helpoin puhtaanapidettävä, ainakaan kun täällä vesi tuntuu olevan aika kalkkipitoista..

Hanoja ei ole sen kummemmin vielä mietitty, mutta suihkun osalta ajateltiin, että Grohen rainshower olisi mukava. Periaatteessa meille mahtuisi kaksikin suihkua vierekkäin, mutten usko sille olevan tarvetta tässä kahden hengen taloudessa.. Mieluummin ehkä panostaa siihen yhteen suihkuun sitten vähän enemmän.

Saunan osalta ei vielä ole mietitty valintoja sen enempää, sormipaneeli olisi kiva jossain määrin ja kiukaan taakse voisi harkita jotain laattaa/kiveä, kuten ensimmäisessä kuvassa.. Lähtökohtaisesti mennään varmaan normaalin värisillä lauteilla, jottei niihin  kyllästy ihan heti ja toisaalta, koska tila on tosiaan vähän pimeä luonnonvalon puutteesta johtuen. Kattoon ollaan suunniteltu tähtitaivasta, eli ledivaloja, itseasiassa tänään kohdetta tarkastamassa käynyt rakennusmieskin sitä oma-aloitteisesti ehdotteli.. Nyt pitäisi vielä kilpailuttaa remontti, saada aikaan yksimielinen päätös valinnoista yhtiökokouksessa ja sitten pitää varmaan lähteä ihan tosissaan kaakelikaupoille.. 

Meche

Kuten eilen vähän vihjailinkin, oltiin lauantai-iltana ystävien kanssa Mechessä dinneröimässä. En muista, mistä tämän uuden tulokkaan Helsingin ruokaravintola-maailmassa bongasin, mutta ensikokemusten perusteella toivoisin hartaasti, että elinkaari olisi keskimääräistä ravintolaa huomattavasti pidempi.. Nimimerkillä "se Glöd jäi sitten testaamatta kokonaan..".

Olimme varanneet pöydän klo: 20 ja saapuessamme paikalle, oli paikka aika lailla täynnä. Meidän onneksi pöytämme oli sijoitettu kovasti kehuttuun taka-osaan, jossa aiemmin paikalle saapuneet muutama isompi seurue olivat lopettelemassa ruokailuaan. Sisustus oli juurikin omaan tyyliini sopivaa, seinät oli käsitelty betonimaiseksi ja kalusteet jatkoivat industrialistisen yksinkertaista maailmaa, jota joka pöydässä palaneet kynttilät ja koristeelliset kaari-ikkunat pehmensivät. Melko korkeassa tilassa ilahduttivat myös katosta bongatut akustiikka-levyt, joiden toimivuutta ei juuri päästy kokeilemaan, koska viereiset pöydät tyhjenivät melko nopeasti meidän tultua.

Alkudrinkiksi otimme lasilliset talon shampanjaa, Serge Mathieu Brut Prestigea, joka ainakin omaan suuhuni maistui taivaalliselta. :) Alkupaloja odotellessa saimme pöytään uunituoretta hapanjuurileipää, joka oli todella hyvää, melkeimpä parasta sitten lapsuudessa saadun mummon jälkiuunileivän. Leipälautasen virkaa toimitti trendikäs kivilaatta ja leivän kanssa tarjolla oli luomuvoita.

Seurueemme päätyi kaikki syömään alkupla- pääruoka -combon, mieheni otti päivän menun, jonka alkupala oli nimeltään "lohta ja uppomunaa". Näytti ainakin hyvälle, maistamaan en päätynyt, koskapa oma porotartar, joka listalla kantoi nimeä "Poroa ja kauden juureksia" oli ihan taivaallista, samoin kuin sen kanssa tarjoiltu Blaufränkisch-punaviini, jota en löytänyt viinilistalta. Poron sisäpaisti oli jätetty tartariin aika krouviksi paloiksi, mutta liha oli niin hyvälaatuista, ettei edes minulle tehnyt pahaa.. Yksi elämäni parhaista alkupaloista, for sure.

Pääruokien suhteen seurueemme valinnat hajautuivat, kun miehelle tuli menuun kuulunut Pot au feu -lihapata, seurueen toinen mies otti karitsankylkeä ja kateenkorvaa ja me naiset valitsimme annoksen Kuhaa, kukkakaalia ja mantelia. Erityisesti silmiin pisti näiden kanssa tarjoillut lisäkkeet, karitsalle lämmin feta-salaatti ja kuhalle sahramirisotto. Risotto oli aivan järjettömän hyvää, eikä todella hyvin paistettu kuha simpukkavaahdon, kukkakaalin ja paahdettujen manteleiden kanssa paljoa sille hävinnyt. Mielettömän hyvin annoksen kanssa toimi myös suositeltu Geyerhofin Hoher Rain Grüner Veltliner. Myöskin karitsa ja lihapata viineineen olivat kuulemma mahtavat.

Koska mies ei ole erityinen jälkkäreiden ystävä, omin tyynesti hänen menuunsa kuuluneen annoksen itselleni ja päädyin nauttimaan suklaata ja pähkinää, eli eräänlaisen modernin version snickersistä yhdessä Geyerhofin Ried Zasen Weisser Burgunderin kanssa. Hyvää, ei liian makeaa ja viini toimi jälleen järkyttävän hyvin.

Kokonaisuutena ilta oli erittäin onnistunut, seura oli parasta, palvelu hyvää ja ruoka sekä niille suositellut viinit taivaallisia. Tänne mennään ehdottomasti uudelleen!

Herkkuja talven viimaan..

Tämän syksyn ehdoton hittijälkiruoka/kahvipöydän tarjottava on sen mulle niin perinteisen ja rakkaan jäätelön lisäksi ollut kaura-omenapaistos, johon idea lähti, kun tuntui, että omenoita tulvi ovista ja ikkunoista jossain vaiheessa syksyä. Reseptin pohjana olen käyttänyt Kinuskikissan ohjeen mukaisia mittasuhteita ja hyvää on tullut. Jotenkin ehkä tuntuu, että mitoitus on vaan joka kerta mennyt vähän yli, eli pienemmässäkin astiassa tehty annos olisi riittänyt. :)

Tämmöinen Teema-kulhollinen tuli tehtyä, kun sukulaisia oli vierailulla lokakuussa. Tosi hyvää sellaisenaan, vaniljakastikkeen tai vaahdon kanssa, testitulosten mukaan parhaimmillaan kuitenkin Mövembicin vanilja-jäätelön kanssa nautittuna. Itsestä tärkeintä on, että pinta on aidosti rapsakkaa, joten pidän paistosta uunissa mahdollisimman pitkään ilman foliota, josta nuo ala-reunan pienet tummennukset johtuvat. Meillä on myös tätä puolta pienempi Teema-kulho, johon olen tehnyt sellaisia "kahden hengen" annoksia pari kertaa. Totuus on kuitenkin se, että tämä on sen verran tuhtia tavaraa, että se puolikaskin annos riittää kahdelle ainakin 4 päiväksi..

                                   

Kahvipöydässä kaurapaistoksen kanssa tarjoiltiin croissantteja suoraan läheisen Lidlin paistopisteestä. Iittalan huopa-tabletitkin pääsivät varmaan ensimmäistä kertaa sitten viime joulun osaksi kattausta ja näyttävät kyllä hyvältä. Itse alan olla vaan olla jo  niin kyllästynyt noihin muumi-muki kattauksiin, että nyt kun huut.net-rahat alkavat tipahdella tililleni, olen varmaankin velvoitettu tilaamaan ne Egot kaapin täytteeksi. 

Tänä viikonloppuna jäi isien luona vierailut väliin, koska ensi viikonlopulle on sovittu vierailu miehen vanhempien luokse ja seuraavana mennään sitten omieni luona käväisemään. Niinpä tämän viikonlopun ohjelmaan on kuulunut kavereiden tapaamista, ensin perjantaina meillä pidettyjen pizza-kekkereiden merkeissä ja eilen toisen kaveripariskunnan kanssa dinneröinnillä. Dinneristä enemmän toisessa postauksessa. 

Pyhäinpäivän dinneri

Viime viikon lauantaina kokkailtiin pyhäinpäivä-dinneriä kotosalla. Koska miehellä oli iltamenoja, joissa oli naposteltavaa tarjolla, ei viitsitty vääntää kuin yksi ruokalaji, mutta se oli sitten sitäkin parempi. Illan menussa oli siis poron ulkofilettä, parmesan-perunamuussia (joka parmesanin puutteessa tehtiin kylläkin pecorinosta) sekä uuni-sipuleita ja -porkkanoita. Lisäksi miehen perjantaina kokoonkeittämää punaviinikastiketta (palsternakka-porkkana-sipuli-timjami-persilja keitetään viinissä kasaan, sekaan demi-glace ja balsamico sekä aavistus sokeria ja suolaa - siiviöidään ja kiehautetaan vielä, valmis. NAM) ja juomana Casa Silva Carmenère Reserva, joka toimi myös kastikkeen pohjana.

Poro on mielestäni ehkä yksi parhaita lihoja, tämä kaveri paistettiin pannulla runsaassa voissa timjamin oksien kanssa ja maustettiin suolalla ja pippurilla. Vaikka porosta pidänkin, eikä hintakaan esim. nautaan verrattuna ole hirveä, tulee sitä siitä huolimatta syötyä liiankin harvoin. Tätä edeltävä poro-kokemus taitaa olla viime keväältä, kun oltiin Rukalla. Sieltä sitä poroa oli luuloista huolimatta vielä vaikeampaa metsästää kuin etelästä, lopulta ostettiin ylihintaista sarvipäätä Riipisen Riistaherkuista pakastettuna. 

Tämmöistä ruokaa meillä syötiin siis lauantaina, veti kyllä vertoja ravintola-annokselle. Nuo neilikat tuossa taustalla ovat muuten jo kolmatta viikkoa maljakon koristeena, Pirkka-kukkaset tuntuvat todellakin olevan hintansa väärtejä, kun tämäkin puska maksoi muistaakseni jotain 5 euron tietämillä.

Fine diningia Varsovassa

Tämä bloggaaja oli taannoin tyttöjen viikonloppureissulla (lue shoppailureissulla) Varsovassa ja jälleen kerran kaupunki yllätti positiivisesti kahvilakulttuurillaan, hintatasollaan ja myös ruokatarjonnallaan. Ensimmäisenä iltana söimme illallista jo tutuksi tulleessa italialaisessa St Antoniossa, jonka hinta-laatusuhde yllättää joka kerta. Kolme ruokalajia viineineen maksoi noin 30 €/henkilö, ei paha.

Toiseksi illaksi oltiin varattu jotain uutta, eli Michelin-suosituksenkin saaneen, modernia puolalaista tarjoilevan Platterin, joka sijaitsee hotelli Intercontinentalin yhteydessä.

Kuva täältä

Ympäristö oli varsin hieno ja aika poikkeuksellinenkin huomioiden Varsovan yleiset ravintolasisustuksen perusteet, jossa kitch taitaa olla vallitseva tyylisuunta. Meillä oli pöytävaraus muistaakseni klo 20 ja kun saavuimme paikalle muodikkaasti myöhässä, olimme ravintolan ainoat asiakkaat - liekö hintataso ja lauantai yhdistelmä, joka oli karkoittanut asiakkaat, koska ruuat olivat moitteettomia ja palvelu todella ystävällistä ja puolalaisesta normista poiketen varsin sujuvaa myös englanniksi. 

Meidän vieraillessa ravintolassa, oli voimassa ns. Autumn menu, joka oli todella hyvä ja vei epäilykset "modernin puolalaisen" maittavuudesta. Itse söin alkuun paikallisen pelmenin, "piroshkyn", jossa oli täytteenä villisikaa ja joka tarjoiltiin linssisalaatin ja kanttarellien kanssa. Makuyhdistelmä oli ihan mieletön - parasta pitkään aikaan. Pääruuaksi sain lampaansatulaa paahdetuilla perunoilla piparjuurella maustettuna. Lammas oli myös täydellistä ja mureaa, kypsyys 10 +. Annoskoot olivat melko poikkeavia esim. suomalaisesta fine diningista, joten jälkiruuasta oli turha edes haaveilla. Mainittakoon myös, että Platterin viinilista oli varsin kattava - alkudrinkkinä juomamme Prosecco Tenuta San Giorgio D.O.C. oli todella hyvä, samoin kuin alkuruuille ja kalansyöjiä varten valikoitu valkoviini - Mount Riley Sauvignon Blanc. Lampaan kanssa joimme punaista Uusi-Seelantilaista Merlot/Cabernet Woodthorpe, Te Mata Estatea, joka dekantoitiin varsin näyttävästi edessämme kynttilän liekin lämpöä hyödyntäen. 

Kokonaisuutena Platter oli hieno kokonaisuus ja avasi varsin erilaisen näkymän puolalaiseen ruokakulttuuriin. Täytyy kuitenkin todeta, että hintatasokin oli laadun mukaista - yhdeltä hengeltä kaksi ruokalajia viineineen ja espresso machiatolla maksoi melkein 80 euroa, joten aika lailla Suomen tasoilla mentiin. Suosittelen kuitenkin ehdottomasti kokeilemaan jos Varsovaan suuntaa ja haluaa kokeilla myös vähän hienompaa dinneröintiä!

Suuri valaisinpostaus

Ajattelin esitellä teille meillä kotona käytössä olevat valaisimet, kun kerran sisustusblogia on tarkoitus kirjoitella. Jostain syystä meille on kertynyt aika paljon ns. design-valaisimia, jos nyt Kartellia sellaiseksi voi kutsua. Näitä ei siis ole ostettu kaikkia kerralla, vaan ovat kerääntyneet pikkuhiljaa, osa miehen tavaroiden mukana ja osa minulta ja osa on hankittu yhteisiin koteihinkin.

Oma ensimmäinen ns. design-hankintani oli Yki Nummen Lokki, josta olen kirjoitellut tänne jo aiemminkin. Tämä valaisin oli ihan ehdoton valinta oman kotini keittiöön, kunhan ensin sain opiskeluaikojen jäljiltä taloutta sen verran tasapainotettua, että ko. valaisimen hankinta oli mahdollista. Lokki muutti alunperin edelliseen kotiini, mutta tähän nykyiseen muutettaessa ei ollut kysymystäkään siitä, etteikö Lokki olisi muuttanut mukana.. Muotoilu on ajaton ja mahtava.

Seuraava oma valaisinhankintani (niitä Ikean väliaikaisratkaisujahan ei lasketa ja nuo valot on vähin äänin kadotettu niitä enemmän tarvitseville..) oli Harri Koskisen Design House Stockholmille suunnittelema Block, jonka mukaan tämä blogikin on saanut nimensä. Ei varmaan tarpeen todeta, että tämä on yhdessä Lokin kanssa oma suosikkini ja näitä meille onkin kertynyt kaksin kappalein tv-tasolle ja läheiselle levyhyllylle molemmille omansa. Vaikka muotokieli poikkeaakin jossain määrin Lokista, jotain samaa pohjoismaista yksinkertaisuutta näissä on molemmissa.

Miehen mukana kotiini muutti Kartell-perheen Bourgie mustana ja samanoloinen Gé riippuvalaisin kirkkaana.

             

                                             kuva: Stockmann

Molemmat ovat kauuniita ja sopivat myös yksinkertaiseen tyyliimme. Kartellit ovat tällä hetkellä vallanneet makuuhuoneemme, jossa näiden kahden lisäksi on myös saman merkin lukuvalaisimet, joiden nimeä en nyt nopealla haulla löytänyt. Nämäkin valot hankittiin jo edelliseen makuuhuoneeseemme, mutta mielestäni ne sopivat hyvin myöskin nykyiseen, levytapetilla koristettuun sängynpäätyseinään. 

Myöskään olohuoneemme ei ole täysin Kartell-vapaa vyöhyke, vaan siellä ko. merkin lippua kantaa Toobe-lattiavalaisin, jonka hankimme niin ikään jo edelliseen kotiimme. Kaunis sisustusesine tämäkin, mutta varsinaisena lukuvalona tätä en pitäisi.. 

Tooben ja Blockien lisäksi olohuoneemme valaistuksesta huolehtii Iskusta ostetut kaksi perusvalaisinta, joihin on kytketty himmennin. Näiden merkkiä en muista, mutta olivat melko lailla ainoita molempien hyväksymiä vaihtoehtoja tilaan, johon tarvittiin ehdottomasti kaksi samanlaista ja mielellään vähän roikkuvaa valaisinta. 

Vierashuoneeseen on sijoitettu miehen alunperin taloon tuoma Lundian kattovalaisin, joka onkin itseasiassa varsin kaunis ja toimiva tuohon tilaan. 

Ehkä suurimman haasteen valaistusmielessä aiheuttivat nykyiseen asuntoomme muuttaessamme eteisen ja keittiön kattovalaisimet, joissa päädyimme lopulta Philipsin Eco-sarjaan molemmissa. Näissä on energiatehokkaat ja todella kirkkaat valot, joiden paikoilleenasentaminen oli melkoinen haaste myös parisuhteelle, mutta jotka tyyliltään sopivat mielestäni hyvin kotiimme ja jotka ovat kuitenkin melko vaatimattoman näköiset, kuten näissä tiloissa pitääkin. Itselleni olisi vaikeaa kuvitella bling-bling kattokruunuja ainakaan keittiöön tai eteiseen ja eipä niitä suurella todennäköisyydellä tulla kodissani muutenkaan näkymään.. :) 

 

Tässä siis meidän kutakuinkin kaikki valaisimet, keittiössä on tietysti lisäksi spotti-valaisimia kaapistojen alla ja katossa ja kylppärissä, saunassa ja vessassa omansa, mutta niitä en nyt tähän hätään jaksanut alkaa kuvailemaan. Jossain vaiheessa haluan kyllä ehdottomasti täydentää valaisin-kokoelmaani vielä Eero Aarnion XL-tuplakuplalla, joka voisi tulla valaisemaan olohuonettamme vaikkapa Tooben tilalle... Tätä täytyy kuitenkin vielä kypsytellä ja erityisesti aloittaa säästäminen. 

Sisustushankintoja

Taannoin kirjoittelin sisustushaaveistani ja pikkuhiljaa osa niistä alkaa toteutumaankin..
Viime sunnuntaina kotiutettiin vihdoin ja viimein se Componibili makuuhuoneeseen ja täytyy sanoa, että voittaa aiemmin yöpöytänä palvelleen pahvisen säilytyslaatikon 6-0. Itse tykkään ulkonäöstä todella paljon ja mieskin on ohimennen todennut, että "olipa hyvä, että vihdoin saatiin tuokin hankittua". Meille valikoitui pieni valkoinen componibili kolmella laatikolla ihan siitä syystä, että Stockmannilla ei ollut muita varastossa ja haluttiin se mukaan samantien. Toisena vaihtoehtona oltiin siis harkitty kahden laatikon vastaavaa.

Yhtenä haaveena, jota en syksyn haavepostauksessa maininnutkaan, on olleet jo viime kesästä Pauli-serkun valopallot, joista ystäväni ystävällisesti eilen FB:ssa vinkkasi, että Stockmann myy niitä nyt 20 %:n alella. Niinpä kävin verkkokaupassa klikkaamassa meillekin omamme, Alamos taisi olla tämän sävy-yhdistelmän nimi.. Nyt pitäisi vielä päättää, mihin ne sijoitetaan.

Kuva: Stockmann

Toinen sisustushaaveeni on siis ollut jo pidempään Iittalan Ego-kahvikupit. No, nyt olen toivottavasti saamassa astiakaappeja tyhjemmäksi huuto.netissä, joten voisin mahdollisesti kotiuttaa myös Stockan marraskun kanta-asiakastarjouksessa olevat Egon kahvikupit, 6 kpl varmaan riittää tyydyttämään akuuteimman tarpeen. Kylkeen houkuttaisi kyllä hankkia tummanharmaat Kastehelmen aluslautaset.. Hankinnat synnyttää tarpeita lisähankinnoista.

Kuva: Stockmann

Taannoiselta Köpiksen reissultamme hankimme vihdoin ja viimein pressopannun. Aiemmin keittelimme kahvia ahkerasti mutteripannulla, mutta keittiöremontin yhteydessä liesi päivittyi induktioksi ja vanha, uskollinen pannu ei enää toimi. Vuoden harkinta-ajan päätteeksi päädyimme mutteripannun sijaan pressopannuun ja Köpiksestä kotiutimmekin Bodumin 8 kupin pannun varsin edukkaasti, hinta oli muistaakseni kaikkien alennusten (midseason sale-alennus -40 % ja lisäksi vielä ulkomaalais-alennus (!!) -20 %)  jälkeen noin 20 €:lla. Ei paha. Useammat kahvit ko. pannulla on jo puristeltu ja hyväähän tuo on.

Kuva: Bodum

Dinnerillä Kööpenhaminassa

Dinneri-postaukset jatkuu, tätä vauhtia tästä alkaa muodostua varsinainen ravintola-blogi, koska vielä olisi ainakin yksi dinneri-kertomus odottamassa vuoroaan.. Tässä alkaa samalla valottua myös tämä reilun kk:n blogitauon syy, olen ollut liian kiireinen bloggaamaan, koska kaikki vapaa-aika on mennyt syödessä..  :)

Tällä kertaa vuorossa olisi taannoisella Köpiksen viikonloppu-reissulla koettu Pate Pate, josta en ollut aiemmin kuullutkaan, mutta jälkikäteen kuulin, että paikka on muodostumassa lähes legendaksi Köpiksen ravintola-scenessä. Edelleenkin kieltäydyn raahamasta kameraa ravintolaan ja erityisesti kuvaamasta ruokalajeja, joten kuvasato näissä ravintola-postauksissa jää valitettavan vajaaksi.

Kuvassa ravintolan oma "käyntikortti"

Pate, Pate sijaitseen Kööpenhaminan Meatpacking districtillä, Kødbyenillä ja ravintolan tila on sopivan edgy, ilmeisesti vanhaan teurastamoon/lihanleikkaamoon rakennettu.  Pate, Pate on tunnettu laajasta viinivalikoimasta (mm. niin trendikäitä USAlaisia Charles Smithin viinejä löytyy sekä punaisina että valkoisina) ja ruuasta, jota laitetaan pitkään ja hartaasti. Ymmärsimme, että menu vaihtuu n. kerran viikossa, mutta tästä en ole ihan varma.

Dinneri aloitettiin ranskalaisella Champagne François Diligent-shampanjalla ihan vaan siitä yksinkertaisesta syystä, että cava/proseccoa ei myyty laseittain. Oli muuten hyvä shampanja, joten en valita. Alkuruokana allekirjoittanut jakoi miehen kanssa serranonkinkkua, puolikuivattuja tomaatteja ja todella hyvää talon maalaisleipää. Annos oli ihan jäätävän kokoinen alkupalaksi ja riitti siis hyvin jaettavaksi - onneksi kööpenhaminalaistuneet ystävät olivat käyneet tuolla aiemminkin ja varoittelivat, ettei annoskoot ole mitään fine dining-näpertelyä. :) Myös naapureiden lautasella näkynyt lohisalaatti näytti hyvältä ja riitti kooltaan kahdelle. Pääruoka jakoi mielipiteet, itse valitsin vasikanmaksaa karamellisoitujen tomaattien ja chilin kera, miehet menivät 8 tuntia kypsytettyy Iberico-possun kyljellä ja kasvissyöjä-ystäväni valitsi kalaa. Voin rehellisesti todeta maksan olleen yksi kaikkien aikojen parhaista syömistäni maksa-annoksista, johon Chateau Smith Cabernet Sauvignon istui aika täydellisesti. Seurueen miehet taitavat puolestaan kuolata vieläkin rapsakan possunnahan perään. :)

Jälkiruuaksi oli tarjolla apple-crumblea vaniljakastikkeella ja se oli taas kokoluokkaa one for two. Espresso Macchiatot kruunasivat hyvän dinnerin ja taisipa pöytään eksyä parit konjakit miehille. Koko setti neljältä maksoi 2000 DKK:ta, eli noin 70 EUR/naama. Ei paha, etenkään huomioiden Köpiksen yleinen hintataso. Tänne menisin ehdottomasti uudelleen ja suosittelen myös kaikille muille Kööpenhaminaan matkaaville. Jälkiruuaksi voi sitten vaikka nauttia maukkaita coctaileja Ruby'sissä

Mikäli aika ei jostain syystä riitä dinneröintiin, vinkiksi myös Torvehallerne, josta löytyy samojen omistajien Petit Patè, eli tapas/snack paikka, josta löytyy myös melkoisen vaikuttava viinivalikoima. Muutenkin ko. paikka on oikea kulinaristin unelma, suosittelen kokeilemaan myös Gorm'sin pizzoja!

Mange Sud - dinneröintiä välimerellisessä tunnelmassa

Käytiin lauantaina ystäväpariskunnan kanssa testaamassa Tehtaankadun helmi, Mange Sud, johon ollaan kyllä miehen kanssa ostettu monen monta lahjakorttia sukulaisille ja ystäville, mutta itseltä tuo on jäänyt testaamatta "kun se on niin kaukana". Noh, bussillahan (tai oikeastaan kahdella, nimittäin 14:a ja 18:a) sinne pääsee ihan viereen..

 Mangessa on kai aika usein erilaisia menu-tarjouksia ja sellaiseen mekin tartuttiin, nimittäin "Kaksi menua yhden hinnalla". Meidän pariskunnasta molemmat valitsi kenties carpaccion houkuttelemana Menu Bourgeoisin, joka siis sisältää seuraavat ruokalajit; carpaccio-paistetut kampasimpukat- Ibericoporsaan filee ja creme brulee. Ystäväni valitsi Menu Paysonin, joka aiheutti välitöntä annoskateutta päivän risotolla, joka oli risotto nero, eli mustekalan musteella värjättyä mustaa risottoa, jonka maku oli kyllä lähes täydellinen. Päivän kalana oli meriahventa ja myöskin se annos.näytti hyvältä. ruokien kanssa valittiin suositusviinit kellarista (55 €/hlö), kun kerran Mangen viinivalikoimia oli kehuttu ja lista olikin varsin vaikuttava. Alkudrinkkinä nautittu prosecco oli varsin namia sekin, Nimeltään Prosecco Valdobbiadene.

Carpaccio oli todella hyvä, ei mitään ennenkuulumatonta, mutta valitettavan harvoin tätä herkkua saa ylipäänsä Suomessa, joten tilaisuutta ei voi jättää käyttämättä. Harvinaista kyllä, carpaccion seurana viinilasiin kaadettiin valkoviiniä, joskin varsin rotevaa sellaista, nimeltään ko. herkku taisi olla Mas Christine Blanc ja kotoisin tämä oli ranskasta. Väri oli melko vaalea. Kampasimpukat tarjottiin sienimuhennoksen kera ja taisivat olla menun parasta antia. Myös tämän kanssa tarjoiltiin valkoviiniä, tällä kertaa Italiasta, nimeltään Salcerella Tre Monti. Tämä viini oli väeriltään kauniin kullan keltaista ja tuoksultaan oikeasti kukkainen, maku sen sijaan ei vastannut tuoksua, vaan oli melko kitkerä, mutta matchasi kyllä todella hyvin kampasimpukoiden ja sienten kanssa.

Iberico-possu tarjoiltiin espanjalaisen punaviinin, Bodega Bullaksen kanssa, joka oli todella tyypillisen espanjalaisen viinin tuoksuinen ja maistui ensin hassusti suun etuosassa. Kun viini oli ilmaantunut lasissa vähän ylimääräistä, alkoi suutuntuma mennä läpi suun ja makukin syveni. Punaviini olikin valitettavasti tämän ruokalajin kohokohta, possu oli kuivaa, eikä kovin ihmeellistä muutenkaan. Jälkiruoka, Creme Brulee, ei varsinaisesti kuulu suosikkeihini, mutta erinomaisen jälkiruokaviinin kanssa ne muodostivat hienon päätöksen hyvälle illalle. Viinin nimi ei valitettavsti painunut mieleen.

Kokonaisuutena menu oli toimiva ja hyvä hinta-laatusuhteeltaan. Kahden hengen dinneri kellariviineillä, alkuskumpilla ja espressoilla tuli maksamaan 185 €. Viinit sopivat kaikkien ruokalajien kanssa erinomaisesti ja tarjoilija osasi asiansa, myös viineistä sai tietoa kaadon lomassa. Kaadot olivat myös varsin reilut, varmaan lähempänä 16 kuin 12 centtiä. Illan ainoa pettymys oli pääruoka, mutta sekään ei poista sitä tosiseikkaa, että tänne on päästävä uudestaankin. 

Huuto.nettiin

Piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkä blogitauko on hyvä päättää vaatekaappien siivoukseen, once and again..

Huuto.netissä olisi taas vaatteita tarjolla, käypä täällä kurkkaamassa.

Ja blogipäivityksiä on luvassa myös ihan oikeasta elämästä - stay tuned!