Lätkähuumaa

Huh, sykkeet alkaa vihdoin tasoittua Suomi-USA puolivälierä-trillerin jäljiltä, joten ajattelin kirjoitella vähän lempi-penkkiurheilulajistani, lätkästä. Lapsuudenkodissani telkkarista katsottiin koko perheen voimin kaikki mahdolliset urheilut, niin kesällä kuin talvellakin ja muistoissa onkin niin lätkä- kuin mäkihyppykisojakin katsellut perheeni. Nykyisin, kun asun kahden mieheni kanssa, olen ehkä yllättäen taloutemme penkkiurheilija ja aikamoista suostuttelua ja kaikkia neuvottelutaitojani sain käyttää, että sain miehen suostumaan Canal+ -kortin hankkimiseen, jotta näen telkusta muutkin kuin Suomen matsit ja vieläpä Mertarannan selostamana. :) Vaikka ajan mittaan omat penkkiurheilut ovat vähentyneet lapsuudesta ja esim. SM-liigaa ei juurikaan tule enää seurattua, mutta kevät ei ole mitään ilman MM-kisoja ja kisastudioita.


Kuva lainattu täältä

 Kortti tuli siis hankittua ja pari peliä on tullut katsottua melkein joka päivä, lukuun ottamatta Suomen pelejä sunnuntaina ja maanantaina, jotka ikävä kyllä osuivat samaan aikaan, kuin Berliinin viikonloppureissumme. Tai siis USA-peli löytyi kyllä vihdoin ja viimein saksalaiselta sportti-kanavalta, mutta koska peli oli aika selvä jo varhaisessa vaiheessa, siirsivät sitten kuvan Tukholmaan ja näyttivät sitä peliä loppuajan.

Nyt pitää sitten alkaa suunnittelemaan sitä lauantain kisastudiota ja toivottavasti myöskin sunnuntain finaalia. Valitettavasti lauantain peli on vähän hankalaan aikaan, kun ollaan lähdössä kavereiden kanssa grillibileiden kautta ulkoilemaan, mutta eiköhän tässä jotain keksitä. Sunnuntaina istun kyllä sitten ruudun ääressä tarvittaessa vaikka koko päivän. Toivottavasti Leijonien pelit jatkuu tämänpäiväisellä tasolla ja torilla päästäisiin taas juhlimaan viime vuoden tavoin! Pelottavan hyviltä näyttävät kyllä myöskin Venäjän supertähdet, eikä Ruotsikaan huono ole ollut, joskin tällä hetkellä näyttäisi lupaavalta sen suhteen, että Tsekki laittaisi naapurin NHL-miljonäärit kesälomille jo tänään. ;)

Kevätpuuhia

..västäräkistä vähäsen vai miten se nyt menikään!? Meillä ei räkkejä ole näkynyt, mutta varpusia lähes vaivaksi asti. Meidän nurmikko koki vähän kovia viime syksynä, kun oltiin itse reissussa ja talossa tehtiin keittiöremppaa, oli nimittäin lähes puolet nurmesta kadonnut remppamiesten puuhastelujen jäljiltä. Syksyllä ei asiaan viitsitty hirveästi puuttua, mutta nyt keväästä on istutettu siemeniä ja kalkittu ja lannoiteltu ihan urakalla. Ongelmana on vaan olleet meidän orapihlaja-aitoihin pesiytyneet varpuset, jotka aina silmän välttäessä (= n. 8 h päivästä, kun ollaan itse töissä) majoittuvat pihallemme niitä siemeniä maistelemaan.. Eli yllättäen ei ole ruoho hirvittävän hyvin lähtenyt kasvamaan.

Tuossa pari viikkoa sitten sain vihdoin  heitettyä kanervat pois ja pakkohan niiden tilalle oli saada jotain kesäkukkasia, vaikka selviytymistodennäköisyys vielä heikohko onkin. Ostoskoriin tarttui tähtisilmiä ja orvokkeja.

Ainakin toistaiseksi kukkaset ovat kohtuullisen terhakan näköisiä, toivottavasti kestävätkin. Näiden lisäksi olen ajatellut hankkia vain puksipuut (+korkeat ruukut niille) etupihalle ja ehkä hortensian takapihan ruukkuun. Miehen toiveesta takapihalle istutetaan chilejä ja tomaattiamppelit kesäksi ja viimekesäisestä, menestyksekkäästä yrtinkasvattamisesta innostuneena olisi tarkoitus tuplata yrttien määrä. :) Takapihamme on todella suojaisa ja aurinkoinen ja niinpä herkimmätkin yrtit ja chilit tuntuivat siinä viihtyvän; chilitkin ehtivät tekemään kaksi satoa kesän aikana. 

En siis tosiaankaan ole mikään viherpeukalo, joten onnekseni tämän meidän rivaripihan on suunnitellut ja kukittanut aiempi asukas, jonka taidoista saimme nauttia koko viime kesän; aina edellisten kukkien lakastuessa alkoivat seuraavat kukkimaan. Nyt jännityksellä odottelenkin, kuinka kauan tätä riemua riittää.

Pensasmustikka istutettiin viime kesänä ja nyt olisi tarkoitus kaivaa vanha ruusu toisen mustikan tieltä, useampi laji vierekkäin ilmeisesti tehostaa pölyttymistä ja sitä kautta marjojen tuloa. 

Nyt tv:n ääreen leijonien puolesta jännittämään, jotenkin tämä iso alkusarja-systeemi on ihan hanurista, kun näitä "merkityksettömiä" matseja on niin paljon.

Parsarisotto

No nyt sitten se parsarisotto-postaus, jota jo alkuviikosta lupailin. Itsehän olen siis kolkyt vuotta vältellyt risoton tekoa, koska olen ajatellut sen olevan ylivoimaisen vaikeaa ja hankalaa. Rakas ystäväni kuitenkin työnsi mukaamme firmansa näytepakkauksen risottoriisiä jo noin vuosi sitten ja jotain muuta kaapista kaivellessani se osui kätösiini ja siitä se ajatus sitten lähti.. Ekalla kerralla kokeilin sienirisottoa ja lopputulos yllätti miehenkin. Tuota harjoittelin riisipaketin kyljessä olleen ohjeen mukaan lisäämällä kaiken nesteen kerralla ja kiehuttamalla sen sitten kasaan.. Asiasta innostuttuani päätin tutkailla internetin ihmemaata lisäohjeiden toivossa ja löytyihän niitä..

Parsakauden ollessa sopivasti käsillä mieleni teki sellaista, esikuvana mielessä välkkyi viime kesänä Tampereella Como-ravintolassa saatu mahtava parsarisotto. Perusohjeen nappasin täältä ja sitä sitten kokeilevana kokkina tuunailin oman makuiseksi ja näköiseksi (lue paaaaljon pecorinoa parmesanin sijaan ja lehtipersiljaa sekä basilikaa herbiestä lisäväriä tuomaan). Olen nyt tehnyt tätä muutaman kerran ja täytyy sanoa että on hyvää. Ja helppo tehdä. Että kiitti vaan äiti, joka aikoinaan totesi risoton olevan työlästä ruokaa. ;-) Toki pientä risotto-kauhua on myös jäänyt ala-asteen "risotosta", joka siis sisälsi normiriisiä, paistettua jauhelihaa ja herne-maissi-paprikaa - aika kaukana italialaisesta esikuvastaan ja toimi todella erinomaisesti risoton nimen mustaajana tämän silloin vielä pienen koululaisen makumaailmassa..

Tänään käytin parsarisottoon Vina Leydan Sauvignon Blancia, mutta todennäköisesti mikä vain kuivahko valkkari toimii. Omasta mielestä mitä hapokkaampi, sitä parempi, mutta makuja on tietysti monia. Miehen kommentti risotosta oli "tää tuntuu maistuvan kerta kerralta paremmalta" oli joko äärimmäisen hyvin peitetty mielistely-yritys (ja varmistus siitä, että mies saa jatkossakin edes silloin tällöin vapaata keittiövuorosta) tai ihan totuudenmukainen lausahdus, koska hyvää se on, joka kerta. Ja itsestä ainakin tuntuu, että mitä pienemmissä erissä sen nesteen imeyttää, sen parempi on maku. Tiedä sitten..

Tänään risottoa syötiin höyrytettyjen kevätporkkanoiden (resepti suoraan Olon Michelin-kokki Pekka Terävältä) ja pannulla paistetun naudan ulkofilepihvin kanssa. Ehkä vähän epäsovinnaista, mutta oli ostettu lihaa, joten pakkohan se oli tehdä ja koska grillaus ei houkutellut sateen takia, niin näin tällä kertaa. 

Itse olen ollut ihan hukassa koko viikonlopun, kun kännykän kalenteri teki perjantaina temput ja kadotti kaikki merkinnät. En siis käytä paperisia kalentereita kännyn lisäksi, koska duuni-outlookin tiedot ovat näppärästi synkronoituneet puhelimeen ja nyt ollaan sitten ihan orpoina huomisen ohjelmasta.. No, eiköhän varsinainen s-posti sentäs töissä toimi, että pääsee katsomaan, mitä sitä olikaan viikon ohjelmassa.. Viikonloppuna lähdetään Berliiniin ja torstai-iltana on työliitännäistä menoa, joten liikuntojen osalta tämä(kin) viikko tulee olemaan vähän heikohko. Jospa kuitenkin pikkuhiljaa jo kaksi viikkoa kiusannut flunssa alkaisi talttua ja pääsisi edes vähän aloittelemaan uutta, urheilullista elämää, taas kerran. 

Vappu

Hola, kohtuullisen pitkä kirjuuttelutauko takana, syitä sen tarkemmin erittelemättä yritän parantaa tapani.

Vappua oli tarkoitus viettää jo perinteeksi muodostuneella vappuristeilyllä Helsingin edustalla ja sen jälkeen dinnerillä ystäväpariskunnan kanssa Pueblossa, mutta kohtalo (miten dramaattisesti ilmaistu) päätti toisin; sekä kaverit että me kärvistellään vuosisadan pahimman flunssan kourissa ja päädyttiin siihen, että vappu olisi parasta käyttää toipumiseen bileiden sijaan. Lohdutukseksi hain Stockan herkusta kevään ensimmäiset hampurilaistarpeet ja mies niitä mulle kokkaili grillillä töistä kotiuduttuaan.. Stocka-keikasta semmoinen hauska yksityiskohta, että ko. kauppakäynti osui juurikin luottokunnan korttihäiriön kohdalle, joten joutui vähän säätämään, että sai ostokset maksettua. Mä kuulun nimittäin niihin onnettomiin, jotka ei normaalisti omista ollenkaan käteistä rahaa..

Anyways, hampurilaiset kasattiin mahtavasta pihvihärän ja viljasian jauhelihasta (mausteina valkosipulia, suolaa, mustapippuria ja vähän miehen omaa chilijauhetta), saint agur-majokastikkeesta, salaatista, suolakurkuista, tomaatista, salaattisipulista sekä saksalaisesta luomujuustosta (Scheunen Käse). Ja tämmöisiä niistä tuli:

NAM! Itse olin näistä ähkyssä loppuillan, mutta mies ahmi vielä myöhemmin illalla pikkunälkäänsä yllätyksenä Stockan lihatiskistä kotiuttamani WurstFennican raakamaggarat. Täytyy sanoa, että vaikka en makkaran ystävä olekaan, niin noita myös minä voisin kuvitella syöväni.

Tänään vappupäivänä ollaan sitten vetelehditty himassa, nukuttiin pitkään, katseltiin pari leffaa ja ruokailtiin taas (!) pitkän kaavan mukaan; alkupalaksi parsarisottoa (joka ansaitsee ihan oman postauksensa lähipäivinä), pääruuaksi grillatut naudan ulkofilepihvit ristikkoperunoilla. Jälkiruuaksi munkkia ja simaa sekä juustoja. Näiden jälkeen onkin hyvä mennä saunan kautta nukkumaan ja aloitella huomenna tynkä-työviikko ennen ihan pian koittavaa viikonloppua.