Joulukattauksia

Viimeistä joulupostausta viedään - ainakin tältä vuodelta. Pakko oli vielä rekonstruoida meidän joulukattaukset, kun olivat mun mieleeni ja jäivät kuvaamatta aattona, kun järkkäristä oli sopivasti akku aivan finaalissa. Niinpä sitten tänä aamuna miehen lähdettyä töihin päätin tehdä samat kattaukset uudelleen kuvien saamiseksi. :)

Joulukattauksemme perustui tänä vuonna Iittalan punaisille Kulku-lautasille, jotka oli aivan pakko hankkia viime jouluksi.. Sittemmin olen hiukan harmitellut, etten ostanut Kulkuja harmaina, mutta ehkä nuo punaisetkin menevät. Tänään itseasiassa hankin näille alesta vähän seuraa ensi vuodeksi - maltan tuskin odottaa! Alkupalat tarjoiltiin meillä arjessakin käytössä olevilta Teeman mustilta 21 cm lautasilta ja viinilaseina Riedelin Vinum Bordeaux-lasit sekä vesilaseina Riedelin O-sarjan Rieslingit. Lautasliinat ovat Iittalan viime vuoden joulumallistoa, nimeä en nyt tähän hätään löytänyt mistään ja aterimina Hackmanin Gourmet-pihviaterimet pääruualle sekä Citteriot alkuruualle.

Pöydän kruunasivat joululiina (!) ja huopatabletit sekä tietysti valkoiset ruusut ja anopin antama joulukukka. Keskellä teräsvadilla kynttilöitä, en viitsinyt sytyttää noita kuvausta varten, kynttilänvalossa kuitenkin vedettiin varsinaiset ruokailut läpi. Hauska muuten huomata, miten paljon juhlallisemmaksi tuo pöytäliina tekee kattauksen, pitää vissiin oikeasti alkaa käyttämään sitä useamminkin. Tykkään tuosta joululahjaksi saamastani liinasta tosi paljon, on sopivan yksinkertainen ja tyylikäs mun makuuni. 

Kahvikattauksessa oli pakko käyttää joululahja-rahoilla hankkiamiamme, pitkään haavelistalla olleita Ego-kahvikuppeja. Näihin Stefan Lindforsin kuppeihin olen ihastunut jo kauan aikaa sitten ja nyt kun aikuispisteitä tuntuu ropisevan muutenkin ovista ja ikkunoista, tuntui aika olevan kypsä kahvikuppi-setin hankinnalle. Stockmannin marraskuun kanta-asiakasetuna nämä olivat vielä sopivasti alennuksessa, joten kotiutimme niitä 8 kpl. 

Tässä sivukuvassa näkyy myöskin Ego-hankinnan synnyttämä lisähankinta-tarve, eli Kastehelmen harmaat, 17 cm lautaset, jotka tuovat Egon pelkistettyyn kokonaisuuteen mielestäni mukavasti pehmeyttä. Joulun alla Citymarketissa oli sopivasti kaikki Iittalan astian -20 % Plussakortilla, joten näitä sitten tuli täydennettyä myöskin se pari lisäkappaletta kokoelmiin, aiemmin ostin jo 6 kpl Kodin1:n vastaavasta tarjouksesta. Nyt niitäkin on siis se 8 kpl. Lautasliinoina Marimekon Lumikukka-sarjan kahviliinat, jotka ovat mielestäni todella kauniit. Taustalla näkyy myös se jouluverho.

Tämmöisiä kattauksia meillä siis oli jouluna, samoja elementtejä tulee varmasti näkymään pitkin vuotta, mutta nuo Kulku-lautaset on kyllä taas pakattu kaappiin odottamaan ensi joulua. 

Joulun jämiä..

Joulusta on selviydytty, joskin selviytymiskerrointa nosti molemmille joulupäivän iltana iskenyt vatsatauti, jonka kourissa menikin koko eilinen varsin sujuvasti... Tästä syystä myöskin joululahjakirjat ovat vielä aloittamatta ja jouluruokia kaappi täynnä..

Oltiin aatto ihan ekaa kertaa omassa kotona kahdestaan, eikä siis kummankaan perheen luona. Viime vuonna  tosin omat vanhempani olivat meidän luona, mutta nyt päätettiin viedä tätä jouluhommaa vielä astetta pidemmälle. Kuusi koristeltiin perinteisesti jouluaattoaamuna ja kaunis lisävalo se onkin, vaikkei mikään jättikuusi olekaan..

Kuvassa meidän joulueleganssia.. kuusen alla lahjatkin vielä avaamatta - varsin hyödyllisiä asioita oli joulupukki tuonut molemmille tänäkin vuonna. Joulun kunniaksi keräsin roimasti aikuispisteitä ja viritin keittiöön sekä joululiinan että -verhot. Kumpaakaan meillä ei siis ole aiemmin ollut, joten varsin merkittävästä askeleesta aikuisuuteen on kyse. :)

Tässä molemmat in action, Finlaysonia molemmat, liina pellavaa ja verhokangas oli muistaakseni nimeltään Ilona. Tuovat kivasti jouluntuntua meidän kohtuullisen kliiniseenkin sisustukseen. Toinen "hauska" lisä joulun viettoon oli se, että meidän lämminvesivaraaja päätti sanoa sopimuksen irti juuri sopivasti vain pari kuukautta ennen kylppäriremppaa.. Suihkussa käymisestä on siis tullut jännittävää extreme-urheilua, kun koskaan ei tiedä, tuleeko melko kylmää vai täysin kylmää vettä niskaan. 

Jouluruokailuista sen verran, että koska ei kumpikaan olla kauhean innostuneita perinteisistä jouluruuista ja koskapa syötiin niitä sekä sunnuntaina mun vanhempien luona että joulupäivänä miehen vanhemmilla, päätettiin tehdä vain vähän juhlavampi normidinneri. Alkupalaksi oli uunissa paahdettuja punajuuria ja vuohenjuustoa sekä ruisleivän päällä Muru-korista löytynyttä fenkolilohta ja hillottua punasipulia. Pääruuaksi jo perinteistä herkkua, eli poron ulkofilettä ja parmesaanimuussia (tai oikeastaan pecorino) punaviinikastikkeella. Juomapuolella nautittiin Luigi Bosca De Sangre 2008. 

Saatiin ko. pullo n. 1,5 vuotta sitten tuparilahjaksi ohjeella, että " tätä voi sitten säilyttää vaikka pidempäänkin".. No, eihän me maltettu sitä olla korkkaamatta, kun tässä aiemmin syksyllä nautittiin Alkon myyjän suosituksesta vähän halvempaa ja uudempaa Luigi Boscan Cabernet Francia. Myöhemmin luin netistä, että tämän viinin ihanteellinen nauttimisaika olisi ollut 2014-2023. :) Hyvää se oli kyllä nytkin, todella voimakkaan makuinen viini, joka vaati parin tunnin dekantoitumisen. Maussa ja tuoksussa oli tosi vahva vaniljan aromi, joka sopi hyvin "joulupöytään".

Noiden ruokien jälkeen ei jaksettu enää jälkiruuaksi ajattelemiamme juustoja, joten tuolla ne odottavat kaapissa edelleen meitä.. Vatsataudin jälkihoitona eivät taida olla ihan parhaita mahdollisia, joten odotelkoot vielä ainakin huomiseen.. Lisäherkkuna jouluun haettiin perjantaina Murusta Muru-kori, joka sisälsi Glögi-sekoitusta, Fasaani-pateeta, sinappia, sipulihilloketta, sairaan hyvää kirsikka-chutneyta, maustettua graavilohta sekä valkohomejuustoa ja pähkinäsekoitusta. Hyvä kori, mutta olisi ehkä sopinut paremmin perinteisen joulupöydän lisäherkuksi. Erinomainen lahjaidea myös ensi vuodelle kuitenkin, yksi tämmöinen vietiinkin jo tänä vuonna lahjaksi ihmisille, joilla on jo kaikkea, tosin koria tuunasimme lisäämällä sinne suklaata ja viinipullon. 

Piparitehtailua

Vaikka vietetäänkin tänä vuonna joulu ihan kahdestaan miehen kanssa ja jouluaaton molemmin puolin on tiedossa sukulaisvierailuja molempien kotikoteihin, päätettiin kuitenkin tehdä perusjouluhankinnat ja -leivonnat kotiinkin. Eilen väänsin siis piparitaikinaa äidin reseptillä, Paraisten piparkakut taisi tuo resepti olla nimeltään. Sillä meillä on tehty pipareita niin kauan kuin allekirjoittanut muistaa ja varmaan vähän kauemminkin.

Taikina siis tehdään edellisenä päivänä tekeytymään ja sitten yritetään pidättäytyä syömästä taikinaa jääkaapilla vieraillessa. Itse tein puolikkaan annoksen taikinasta ja siitä tuli viisi pellillistä, joka lienee ihan tarpeeksi kahdelle ihmiselle.. Pitänee viedä osa miehen mummolle tai työkavereille, jos menekki alkaa epäilyttämään. Viime jouluna mentiin pelkillä tähdillä ja sydämillä, täksi vuodeksi ostin myös heppa-muotin, mutta kuten tavallista, jalat meinasivat palaa turhankin helposti..

Kun valmiiksi paistetuista pipareista oli eroteltu palaneet ja muuten vain muotopuolet omaan astiaansa, jäi valmiita pipareita yksi Teema-kulhollinen odottelemaan joulua.. Tykkään tuosta taikinasta tosi paljon, piparit suorastaan sulavat suuhun ja maistuvat tosi hyvälle, vaikka taikinaa pitääkin valmistella jo edellisenä päivänä, en ikinä vaihtaisi tuota omatekemää kaupan valmiiseen taikinaan, niin suuri makuero niillä mielestäni on. 

Aiemmin päivällä käytiin tekemässä viimeiset joululahjaostokset, keskustan Stocka oli aivan täpötäynnä ja siitä tönimisestä ja tungoksesta oli joulumieli kaukana.. Itiksen Prismasta löydettiin sitten loput lahjat, lähinnä lapsukaisille ajattelemamme lelut ja pelit siis.

Tälle päivälle osui taas yksi uusi remppakohde kämpässä, kun suihkussa käydessäni huomasin, ettei vesi lämpene kunnolla.. eli lämminvesivaraaja taitaa vedellä viimeisiään ja mennä remonttiin jo ennen varsinaista kylppärin remontoimista. Siitäkin olisi oma tarinansa kerrottavana, urakan kilpailuttaminenkun ei ole meidän isännöitsijän avulla mennyt ihan kuin Strömsössä.. Jääköön nyt kuitenkin odottelemaan seuraavaa kertaa. Nyt taidan lähteä lumihommeleihin ja sitten saunaan!

Back to the 80's?

Kovasti tuntuu nyt pukkaavan ruoka-aiheisia kirjoituksia, mutta jotenkin tää on niin synkkä aika vuodesta, että ruoka on ainoa järkevältä tuntuva kirjoittelunaihe tällä hetkellä.. tammikuussa voikin sitten taas ryhtyä laihdutusbloggeriksi. :)

Oltiin vuosi sitten keväällä jo perinteisellä talvilomareissulla Rukalla ja yhtenä iltana käytiin viettämässä pariskuntana laatuaikaa hyvän ruuan parissa.. Rukan monista vaihtoehdoista kohteeksi valikoitui Alphut, jossa valinta osui TIETYSTI juustofondueen. Edellisestä kerrasta olikin vierähtänyt jo melkein viisi vuotta. Fondue ja viini maistuivat täydellisiltä lumimyrskyn keskellä, joten ideasta innostuneina ryöstettiin mun vanhempien 70-luvun lopulta peräisin oleva fondue-pata itsellemme viemästä tilaa heidän keittiönkaapeissaan.. Itse en muista koskaan syöneeni fondueta meillä kotona ja mua melkein 10 vuotta vanhempi sisareni muisteli, että vikan kerran ko. pannua olisi käytetty joskus 80-luvun alussa, joten oli ehkä aikakin ryöstää pannu kotiin, jossa sitä käytetään "vähän" aktiivisemmin.. Koska Rukan reissu osui maaliskuun puoleen väliin, ei sopivia fondue-ilmoja oikein enää ollut, joten pata roikkui meilläkin kaapissa käyttämättömänä yli puoli vuotta, kunnes eilen mies laittoi kesken työpäivän tekstarin, jossa luki ainoastaan "Fondueeeeee?" . :D No, mitäpä tuohon kutsuun olisi voinut sanoa?!

Huomaa "hyvä tuli" tuolla taustalla - päädyttiin myös uuden polttimon ostoon, kun edellinen oli kerännyt sen verta pölyä 25 tai 30 vuoden käyttämättömyyden aikana, että liekit olisivat saattaneet yllättää myös naapuriston.. Lisukkeina leipää, paprikaa, jalapenoa, persikkaa, herkkusieniä, kirsikkatomaatteja, coctailkurkkuja ja marinoituja valkosipulinkynsiä. Itse fonduen resepti täältä. 

Olipa muuten hyvää, ei puhettakaan "munattomuudesta", vaikka Hesarin ruokahakukone sillä tätä kyseistä herkkua mainostelikin.. Paras dipattava oli leipä ja täytyy sanoa, että kun kahteen pekkaan pisteltiin tuo 4 annosta (huh!), eli yhteensä 400 g juustoa lisukkeineen napaan, niin olipa aika nopeasti valmis punkkaan..

Ohessa vielä yksi action-kuva, tuon tätini 70-luvulla Oslosta tuoman pannun kanssa sai kyllä olla tarkkana, kun pohja tuntui olevan melko ohut ja ehkä lämpöä liiankin hyvin johtavaa alumiinia ajan hengen mukaisesti.. Tästä johtuen havaittiin hyvin nopeasti, että jos liekkiä piti vähänkään liian kovalla, alkoi pohjaanpalaminen ilman varoitusta.. Toisaalta, jos liekin sääti minimiin, niin juuston jähmettyminenkään ei odotellut turhan pitkään.. Koska ruoka oli varsinaista herkkua, alettiin heti miettiä upgreidausta teflon-versioon. Liha- tai kanafonduen kanssa tämä ongelma ei varmaan olisi ihan niin paha, mutta allekirjoittaneen mielestä juustofondue on se ainoa oikea ja meille juustohiirille ei varmaan tulisi mieleenkään lämmitellä padassa lihalientä tai öljyä. 

Fonduen kanssa nautittiin Hellan ja viinilasin välistä bongaamani Apassiomento Vivaldi 2010, jonka sittemmin olen havainnut myös uusimman Maku-lehden ja Koti & Keittiö-lehden suosituksista. Erittäin hyvän hinta-laatusuhteen italiaano, jonka tuhti maku (viini on valmistettu Amarone-menetelmällä, mutta kypsytysaika on lyhyempi) sopi erinomaisesti tuhdille juustoherkulle. Mieskin totesi, että "tätä ostetaan meille uudestaankin".

Kuvista voi havaita myös meidän Iittalalta viime vuonna hankittujen huopajoulutablettien päässeen jo pöydänkoristeeksi.

Talvi-ihon pelastus?

Omaan varsin normaalin sekaihon, joka kesäisin tulee hyvin toimii melko kevyelläkin kosteutuksella (esim. viime kesänä Biothermin Aquasource Nuit ja Aquasource Gel toimivat tosi hyvin). Suurimman näppyisyyden ja rasvoittumisen sain kuriin jo muutama vuosi sitten, kun vaihdoin normaalin meikkivoiteen Bare Mineralsin mineraalimeikkipohjaan, joka ainakin mulla toimii ihan täydellisesti ja on vieläpä superriittoisa. Talvisin on ihon kosteuttamisessa aiemminkin pitänyt ottaa kovemmat aseet käyttöön, kun iho on muuttunut pintakuivaksi. Mitään aidosti kovia aineita en tähän asti ole tarvinut, vaan Biothermin Age fitness-sarja ja Multi-Recharge sekä Lumenen Vitamin C+ heleyttävä yövoide ovat menneinä talvina muodostaneet varsin tehokkaan combon, jolla on päästy pintakuivuudesta ja iho on voinut hyvin myöskin talven ajan.

Tänä talvena tilanne jostain syystä muuttui; jo ensimmäiset pakkaset kuivattivat ihon niin, että nenän pielet halkeilivat ja leuka hilseili myös. Vaihto normaaliin talvi-varustukseen ei auttanut, eikä bebanthenillakaan tuntunut olevan merkitystä kuivuuden poistoon. Sitten satuin googletellessani osumaan ihanan Katjan blogiin, jossa tunnuttiin elävän samanlaisten ongelmien parissa. Itse en ole mikään luomu-hifistelijä, vaan ostetaan esim. ruuaksi sitä, mitä sattuu tekemään mieli, huolimatta siitä, sattuuko ainekset olemaan luomua vai ei. Hippihenkinen ystäväni on jo pidempään vannonut luonnonkosmetiikan nimiin, mutta itseäni varsinkaan rasvat eivät ole vakuuttaneet.. Katjan ihotyyppi tuntui kuitenkin kirjoituksen perusteella vastaavan omaani ja koska ongelmaan oli löytynyt ratkaisu luonnontuotteilla ajattelin, että miksipäs ei.

kuva täältä

Jolien nettikaupan tilauskoriin sujahtivat seuraavat tuotteet: Weledan villiruusu öljykapselit sekä ensimmäisen suomalaisen ekosertifioinnin saaneen ihonhoitosarjan, Mia Höytö Cosmeticsin Ihana & Valo -duo, eli Ihana kasvovoide ja Valo silmänympärysvoide. Ensimmäinen ostoskerta Joliella sujui paremmin kuin hyvin; tilauksen verkkokaupassa naputtelin sunnuntai-iltapäivällä, jo samana iltana sain vahvistuksen, että paketti on postitettu ja tiistaina sain haettua pakettini lähipostista. Paketti paljastui viimeisen päälle suunnitelluksi kokonaisuudeksi; itse pakkauslaatikko oli Jolien vihreä ja tavarat oli pakattu vihreään Jolie-silkkipaperiin, joka oli kiinnitetty lumihiutale-tarroilla - pieni ylellisyyden tuntu suorastaan huokui paketista. :) Me like!

kuva täältä

Myös itse tuotteet, varsinkin Mia Höydön kombo, oli pakattu tyylikäästi ja purkit itsessään ovat niin tyylikkäät, että niitä voisi mielellään kerätä enemmänkin peilikaapin kaunistukseksi. Weledan öljykapseleita on tarkoitus käyttää kuurinomaisesti parina iltana viikossa ja ne todella tuntuvat pehmentävän ja kostettavan ihoa - jopa nenänpielet, jotka olivat tulehtuneet ja ruvella näyttivät jo ensimmäisen kokeilukerran jälkeisenä aamuna inhimillisiltä. Myös kosteusvoide tuntui todella hyvältä - imeytyi nopeasti, eikä jättänyt ihoa tahmeaksi, eikä myöskään tuoksu ole paha, verrattuna useisiin ekorasvoihin. Valo tuntuu tuovan nimensä mukaisesti valoa silmien ympärysiholle ja silmien ympäristöön kertyneet milium-finnit ovat vähentyneet ja kuivat silmänalusetkin alkavat n. viikon käytön jälkeen elpyä, vihdoin. Luulen, että tämän viikon öljykuurin jälkeen iho alkaa taas näyttää normaalilta, mutta varmuuden vuoksi olen jo päättänyt jatkaa näillä tuotteilla koko talven. Se, että samalla tulee tuettua rohkeiden yrittäjänaisten Jolieta, ei suinkaan ole paha lisä. 

Chili con carne a'la Jamie

Lauantaina pähkittiin ennen kauppaan lähtöä, mitä ruokaa voisi tehdä... Perus-lauantaihin kuuluvat pihvit ei oikein houkutelleet ja kana on tökkinyt jo pidemmän aikaa.. Sunnuntai on meillä se perinteinen kalapäivä ja sitä varten hankittiinkin nieriää, mutta lauantain ruuan piti olla jotain pakkaspäivään sopivaa..

Mies surffaili netissä hetken ja ehdotti Chili con carnea, johon oli pongannut houkuttelevan, Jamie Oliverin alkuperäisreseptin, oletettavasti siis tämä, englanninkielistä en nyt tähän hätään löytänyt mistään. Ruuan alkusilppuamiset ja lihan ruskistukset ottivat noin tunnin ja sen jälkeen sopiva uuni-aika taisi olla noin 3-4 tuntia. Mitään pikaruokaa tämä ei siis ollut.

Meillä loppui kärsivällisyys 3 tunnin uunissa olon jälkeen ja vähän nestemäisessä muodossa tuo pata oli, mutta maku oli muhinut täydelliseksi, samoin kuin naudan rinta. Syömisen jälkeen laitettiin pata vielä n. tunniksi uuniin ilman kantta ja sen jälkeen koostumus oli täydellinen.

Chili con carne tarjoiltiin tällä kertaa riisin ja epäammattimaisesti ciabattan kanssa, annokseen kuului vielä cheddardippi ja/tai creme fraiche, jotka unohtui kuvasta, ennen syömistä ne kyllä muistin. Oli aivan sairaan hyvä pakkaspäivän herkku ja miehen mukaan isompikin annos valmistuisi helposti. Juomana tämän kanssa perinteisesti cocis, viinit testailtiin sitten erikseen. 

Valoa pimeyteen

Niin sitä taas saatiin pikkuisen lunta tänne pk-seudullekin.. Pikkaisen eilen ehkä turhautti pitkän ja raskaan duuniviikon jälkeen alkaa lumitöihin kotiin tultua, mutta itseasiassa tuo osoittautuikin varsin hauskaksi hommaksi, kun lumi oli kevyttä pakkaslunta.. Ongelmana taitaa vaan jatkossa olla tuo varastointi, kun nyt yhden lumisateen jälkeen meidän taloyhtiön lumenluonti-paikat alkaa jo olla täynnä.. Tämä kuva on otettu eilen illalla ja kertonee perjantain sateen määrästä.. piha täyttyi kerralla.

Kuva on taattua kännykkälaatua, pahoittelut siitä. Tänään sää oli sen sijaan ihan mahtava, rapsakka pikkupakkanen ja aurinkoa. Lähdin aamulla lakaisemaan terassia, mutta päädyinkin tekemään koko taloyhtiön lumityöt, kun sää oli niin mahtava. Sen lisäksi sää oli täydellinen mattojen tamppaukseen sekä vuodevaatteiden tuulettamiseen. Siivouspäivän päätteeksi viritin jouluvalot paikoilleen ensimmäistä adventtia odottelemaan, viime vuoden ledivaloille hain Tiimarista lyhdyn, joka on näkynyt koristavan aika monen blogistin kotia. Toimii myös meillä valaisemassa pimeää nurkkausta, jossa normaalisti aalto-tarjotin täynnä pikkutavaraa.

Viime vuotisia jouluvaloja on myös led-kuiduista tehty lumihiutale, josta myös pidän edelleen kovasti. Tämä palanee meillä yhtäjaksoisesti tammikuulle.. Hauska tuo sinisen sävy pihalla, joka ilmaantuu aina lumen tultua. Muutenkin tuntuu, että jo torstaina tullut pieni lumikerros toi ihan hirveästi valoa marraskuun pimeyteen, tykkään!

Taannoisesta Stockmannin verkkokaupan tilauksesta saamani Pauli-serkun Alamos-pallovalot ovat sen sijaan olleet meitä ilahduttamassa jo pidempään eteis-käytävämme tunnelmavalona, vaikka mielikuvituksen puutetta asennuksessa olikin. Tällainen peukalo keskellä kämmentä-tyypin ihminen hämmentyi muuten ihan täysin, kun jouduin askartelupuuhiin, jotta sain valot toimimaan - oletus oli, että paketista tulee valmis valosarja ja nyt pitikin itse päättää valojen järjestys ja vielä askarrella ledikin sisään. 

Siivouksen ja lumitöiden lisäksi tänään on myös ehditty askartelemaan joulukortit.. Tai siis Ifolorilta tilasin, mutta piti siihenkin etsiä sopivaa kuvaa ja runoa sisäpuolelle. Nyt kun vielä tulisivat nopeasti, että ehtisivät postiin ajoissa - kerrankin tämä viimetippailija on ostanut joulumerkitkin jo hyvissä ajoin, viime vuotisesta tunnin jonotuksesta oppineena. Mies on puolestaan käyttänyt päivän kokkailuun, uunissa muhii Jamie Oliverin reseptillä valmistettu Chili Con Carne, joka ainakin tuoksuu taivaalliselle.. Kolmen tunnin haudutusaika alkaa (onneksi) olla kohta ohi ja pääsen maistelemaan.