Sisustustoiveita

Joskus ensimmäisissä blogikirjoituksissani haikailin Hayn DLM-pöydän perään ja keväällä sellainen vihdoin muuttikin meille. Täytyy sanoa, että en ollut aiemmin tajunnutkaan, kuinka kätevä tuollainen pieni, tukeva ja ennenkaikkea helposti siirreltävä pöytä on. Kesällä pöytä on toiminut juoma-alustana takapihallakin ja myös alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan, iltasnackien laskupaikkana sohvan vieressä. Ja lisäksi tuo miellyttää silmää, edelleen. :-)

Väriksi valittiin musta, mikä varmaan oli se käytännöllisin vaihtoehto, tosin puhtaanapito teettää välillä päänvaivaa, kun tuntuu, että mustassa näkyy (viini-)lasin rinkula, vaikka kuinka hinkkaa.. No, eipä se valkoinen olisi tässä mielessä ollut varmaan yhtään sen parempi.

Kun yksi pitkäaikainen haave on toteutettu ja elämä alkaa taas ulkohommissa vietetyn kesän jäljiltä siirtyä sisään, on aika listailla uusia kotiin liittyviä haaveita. Jotkut näistä (tuo componibili) meiltä jo löytyykin suurempana ja eri värisenä, mutta joka tapauksessa kaikkia yhdistää se, että näistä on haaveiltu jo pidempään..

Bloggaajan haavelista:

1. Pieni componibili kiiltovalkoisena joko kahdella tai kolmella "laatikolla" olisi ihan täydellinen yöpöytä makuuhuoneeseemme. Muutimme siis noin 1,5 vuotta sitten, mutta edelleenkin meillä on yöpöydän tilalla valkoinen pahvinen säilytyslaatikko. Toisella puolella tätä samaa virkaa toimittaa alkuperäinen madamoiselle-tuoli 60-luvulla, jonka appiukko on aikoinaan kotiuttanut huutokaupasta 10 markalla. 

                                                      Kuva täältä

  2.   Kanto-lehtiteline (tai puuteline, muttakun meillä ei ole takkaa) - tätä ei liene tarvitse edes perustella? 

Kuva täältä

  3.   Uusi sänky - esim. Icecubes, joka väreiltään ja tyyliltään sopisi paremmin sisustukseemme kuin nykyinen puunvärinen sänkymme.. Patjatkin pitäisi vaihtaa, joten miksi ei uusittaisi koko pakettia kerralla?!

  4.    Meiltä puuttuu kokonaan kahvikupit - kahvi juodaan siis aina mukeista, joko muumisellaisista tai 24 h -mukeista. Koska ikää karttuu ja keski-ikä lähestyy, olisi varmaan aika päivittää tämä puute astiakaapissamme. Näitä olen katsellut jo piiiiiitkään, mutta koskaan aiemmin ne ei olisi mahtuneet mun keittiön kaappeihin.

Kovasti valkoisia ovat haaveet tällä kertaa, tuon Kanto-telineen sijaan voisin kyllä harkita myös City Sunday-telinettä jossain hauskassa värissä. Toisaalta sitä voisi käyttää myös tauluhyllyn tavoin vaihtuvalle taulunäyttelylle.. Ja Kantoakin on saatavilla monissa väreissä. 

Tässä näitä tämän bloggarin tämänhetkisiä haaveita listattuna, kaikki vieläpä sellaisia, joihin jossain vaiheessa varmaan riittää budjettikin. Ne "vähän" budjetin ylittävät haaveet eivät taida koskaan toteutua ilman sitä lottovoittoa, mutta haaveillahan aina saa.. Ja ostaa vähän halvempaa samantyylistä sen sijaan.. Olisi nuo Barcelonat vaan niin makeat, mutta hinnat on vaan ihan järjettömät.

Kuva täältä

Mökkeilyä ja keski-iän uhkaa..

Viikonloppu meni mökkeilyn merkeissä vanhempieni mökillä, jossa maisemat ovat pienestä pitäen saaneet tämänkin häsän rauhoittumaan.. Alla oleva kuva on viime syksyltä, ihan noin keltaista ei vielä maisema ollut, vaikka pirun kylmältä ilma tuntuikin iltaisin, kun lämpötila painui alle 8 asteen. Vesi sentäs oli siinä 18 asteen tuntumassa, joten myös tämä arkajalka uskaltautui kastautumaan järvessä saunan jälkeen.. Uimisesta ei liene voi puhua, mutta ainakin muutama veto tuli tehtyä. :)

Järvelle tuijottelun ja naistenlehtien lueskelun lisäksi lauantain ohjelmaan kuului mustikanpoimintaa. Lapsena inhosin koko hommaa (erityisesti hyttysiä ja muita örkkejä, jotka tähän elämykseen tuntuvat varsin kiinteästi kuuluvan), kun taas puolukoita poimin jo silloin koko suvulle.. Keski-ikä alkaa varmaan lähestyä, kun nyt vapaaehtoisesti suuntasin metsään ja noin tunnin poiminnan jälkeen saalis oli oheisen kuvan kaltainen, äitini suosiollisella avustuksella tosin. Reilut 10 litraa siis saaliina, valitettavasti meidän pakastin alkaa tässä vaiheessa syksyä olla niin täynnä mansikkaa, vadelmaa ja punaista viinimarjaa, että läheskään kaikkia ei saatu sinne sullottua. Niinpä loput menikin kylmäkaappiimme (lämpötila +2 astetta) odottelemaan käyttöä joka-aamuisiin smoothieihin.




Mustikka on yksi mun lempimarjoista, jos puhutaan niistä tuoreina. Pakasteesta otettuna jotain kuitenkin muuttuu, koska meinaavat aina jäädä syömättä, kun taas muut marjat löytää tiensä rahkaan, smoothieen ja leivonnaisiin. Nyt ollaankin syöty lomalta paluun jälkeen joka aamu normaalin ruisleipä-aamupalan sijaan smoothieta viimeisistä "vanhoista" marjoista ja yllättäen mustikka on ollut blenderissä mintun ja kauraleseiden sekä maidon ja rasvattoman jogurtin kaverina aikasta usein. Smoothiessa pakastetutkin mustikat tuntuu maistuvan, joten jossen innostu leipomaan mustikkamuffareita ihan urakalla ensi talven aikana, niin ainakin yksi käyttötapa on tiedossa.

Mustikoiden lisäksi mökkireissulta tuli mukana muikkua kahdessa muodossa, savustettuina ja juuri aamulla järvestä nostettuina. Savustetut menivät jo iltapalalla ja tuoreista jalostui tänään rantakalaa keitettyjen perunoiden kaveriksi. NAM! Lapsena olin niin kyllästetty kalalla, lähinnä siis muikuilla ja siialla, että kieltäydyin lopulta kokonaan sen syömisestä. Nyt nuo lapsuuden traumat on jääneet taakse ja ihan itse täysin vapaaehtoisesti kokkailen melko usein kalaa kotona. Näistä isän pyydystämistä kyllä huomaa sen tietyn makueron kaupan tiskistä ostettuihin muikkuihin verrattuna - tiettyä kranttuutta siis esiintyy edelleen. :)

Kaiken tämän mökkeilyn, marjastuksen, sienestyksen ja kalastuksen jälkeen alan kyllä oikeasti tuntemaan itseni varsin keski-ikäiseksi; ne asiat, joita nuorempana halveksuin omissa vanhemmissani, alkavat pikkuhiljaa tuntua yhä mukavammilta vaihtoehdoilta omassa elämässä. Ehkä tämäkin on jollain tavalla luontevaa, joten en nyt tämän suurempaa kriisiä ala aiheesta kehitellä.

Uusi aarre

Kriisistä kriisiin kuljen kevyin askelin laulaa Alangon veljeksistä se parempi..

Kovanluokan kriisiä pukkasi päälle noin viikko sitten, kun lähes 5 vuotta uskollisesti palvellut GHD:n IV Styler- suoristusrautani sanoi täysin ennalta arvaamatta sopimuksensa irti. Tiistai-aamuna se lämpeni vielä haaleaksi ja sain suoristus-operaation suoritettua, mutta keskiviikkona rauta ei enää pihahtanutkaan. Omaan todella omapäiset, liukkaat ja luonnonkiharaan vivahtavat hiukset, jotka etenkin viimeaikaisten kosteiden sadepäivien aikana ovat olleet täysin mahdottomat käsitellä ilman kunnon rautaa. Niinpä 5 vuotta sitten kotiuttamani GHD onkin ollut kullan arvoinen ja maksanut päivittäisessä käytössä moninkertaisesti hintansa takaisin, myös hiuksiani säästämällä. Luottokampaajani kysyi aikoinaan aiemmasta raudastani Ghd:hen vaihdettuani, että olenko lopettanut hiusten suoristamisen, kun ne ovat niin paljon paremmassa kunnossa kuin ennen.

Vaikka rautani ja minun yhteistyö päättyi vähän surullisissa merkeissä, oli itsestään selvää, että samalla merkillä jatketaan. Edellisen raudan tilasin aikoinaan Lookfantastic.comista, jossa näitä myydään lähes puolet Suomen myyntihintoja halvemmalla. Heti töihin päästyäni päädyin siis ko. verkkokaupan sivuille ja uusi aarteeni päätyi ostoskoriin. Ja eilen, reilu viikko myöhemmin sain sen vihdoin kotiin. Ajattelin ensin ostaa saman mallin suoristimen, mutta koska olin aiemmin saanut alennuskoodin, joka oikeutti 15£:n alennukseen yli 75 £:n ostoksesta, eksyi koriini sen sijaan GHD:n Gold Classic-suoristin. Pakettia avatessani huomasin, että mukana tuli kullan värinen kuljetuspussukka ja lämpömatto, joten nyt meilläkin matkustetaan blingbling-tyyliin. Raudan vakiovarusteisiin kuuluu suoristuslaattojen suoja, joten ilman lämpömattoakin periaatteessa selviäisi.

Jostain syystä tuo kuva ei suostu asettumaan oikein päin täällä bloggerissa, joten olkoon sitten näin.
Pakkohan tuota rautaa oli heti testata ja voin sanoa, että oli vieläkin parempi kuin vanha rautani; kiharat ja suora hius syntyi vaivattomasti turhaan hiusta repimättä. Nyt voin taas heittää vanhan, viikon ajan vararautana palvelleen OBH Nordicani kaapin perukoille ja toivoa, ettei sitä sieltä tarvitse koskaan kaivaa esiin!
Pahoittelut kuvien laadusta, olin niin innokas pääsemään testauspuuhiin, etten tajunnut paljon kuvia esikatsella. :)

Takaisin liikunnalliseen elämään?

Olen aina ollut suhteellisen aktiivinen liikunnallisesti, lapsena tuli kokeiltua lähes kaikki kotikaupungissani tarjolla olleet liikuntalajit ja niistä omimmiksi valikoituivat koripallo, yleisurheilu (pituushyppy ja 60/100 m ikäluokasta riippuen) sekä ratsastus. Tämän lisäksi pelasin kesäisin pesäpalloa ja talvisin kävin tennistunneilla. Tottakai joka paikkaan mentiin pyörällä, joten parhaimmillaan kaksien treenien lisäksi tuli ajettua päivässä pyörälläkin lähes 20 km. Teini-iässä muut harrasteet jäivät pikkuhiljaa ratsastuksen varjoon, mutta joka tapauksessa sitä liikuntaa tuli edelleenkin keskimääräistä teiniä enemmän ja jos vertaa näihin nykypäivän tietokonepeli-teineihin, niin edelleen olin varsin liikunnallinen.

Yliopisto-aikoina löysin uudelleen vanhan kouluaikojen inhokin, murtomaahiihdon ja säästin palkoista itselleni kunnon luistelusukset + monot. Niillä mennään edelleen. Tämän lisäksi innostuin ekaa kertaa elämässäni ryhmäliikunnasta, eli kävin ensimmäisillä bodypump ja spinning-tunneillani.. Myös muita jumppia tuli kokeiltua, mutta kaksi vasenta jalkaa estivät pahemmat hurahdukset esim. Bodysteppiin.. :) Ratsastuskin pysyi menossa mukana koko opiskeluajan, joten vielä nuokin vuoden liikuin säännöllisesti sen 4-6 kertaa viikossa. Opiskeluaikana tutustuin myös sählyyn ja tunsin löytäneeni oman lajini, pelasinkin pari vuotta firma liigaa kesätyöpaikkani porukassa.

Sitten tuli muutto työn perässä Helsinkiin ja ensimmäinen kesä meni enemmän tai vähemmän gradua työn ohella kirjoittaen. Syksyllä hakeuduin kuitenkin kiltisti ryhmäliikuntatunneille pumpin ja spinnin pariin. Parikin uutta sählyjengiä löytyi työn ja kaveriporukan kautta, joten se 3-4 säännöllistä liikuntakertaa viikossa jatkui myös uudessa elämänvaiheessa. Ratsastuksesta oli kolmen vuoden totaalitauko, mutta muutama vuosi sitten eksyin taas talleille ja varasin vakituisen viikkotunnin.

Viime talvena mulla oli siis säännöllisiä liikuntavuoroja "pahimmillaan" (tai parhaimmillaan, miten sen haluaa ottaa) 4 kertaa viikossa, 3 * sählytreenit ja 1* ratsastus. Tämän lisäksi pyrin vielä käymään niissä jumpissa vähintään 2 kertaa viikossa, eli 5-6 liikuntakertaa/viikko. Jumppaskaalakin laajeni huimasti, kun pumpin ja spinningin rinnalle nousivat pace, combat ja kahvakuula sekä kerran viikkoon syvävenyttely. Kaiken kaikkiaan liikuttua tuli siis enemmän kuin viimeiseen 15 vuoteen ja olo oli varsin energinen ja hyvä. Niinpä olen itsekin ihmetellyt, mikä on saanut mut unohtamaan liikunnan ihan kokonaan KOKO kesäksi ja jumittumaan sohvalle tai pihalle lehtien pariin. Olo on parin kuukauden totaalilaiskottelun jälkeen varsin saamaton ja nihkeä, kuntokin tuntuu oikeasti laskeneen lehmän hännän lailla.

Pari edellistä viikkoa olen pikkuhiljaa alkanut taas palata liikunnalliseen elämään, mutta pirun vaikealta tämä come-back jostain syystä tuntuu; ryhmäliikunta ei houkuttele sitten alkuunkaan ja lenkkipolullekaan en saa lähdettyä yksin, vaan ainoastaan miehen seurassa. Ratsastuksen syyskausi sentäs alkoi pari viikkoa sitten, joten siitä saa viikkoon yhden "pakollisen" liikuntakerran ja syyskuun alusta sählyt palaavat myös ohjelmaan.

Eilen tein sankariteon joka yllätti itsenikin; miehellä oli sulkapallotreenit, joten lenkkikaveria ei ollut saatavilla ja tv:stäkin tuli olympiaratsastusta, mutta siitä huolimatta veri veti ulos ja juoksemaan. Ensimmäinen täysin yksin vedetty juoksulenkki, huimat 10 km, varmaan 5 vuoteen on suoritettu hyvän musiikin ja omien ajatusten tahdissa. Ja itseasiassa se tuntui aivan sairaan hyvältä. Josko tästä olisi taas suunta ylöspäin, lenkkeily tuntuu nyt houkuttavan enemmän kuin ne jumpat, joten mennään sitten lenkille, kyllä ne märät ja kylmät syyskelit varmaan jossain vaiheessa ajavat porsaan pumppitunnillekin...

Ajattelin raportoida näistäkin asioista tänne blogiin, josko julkinen nöyryytys toimisi myös motivointikeinona niinä kaikkein vaikeimpina hetkinä.

Murussa

Käytiin tässä taannoin miehen ja ystäväpariskunnan kanssa Murussa dinneröimässä.
Eka visiitti Muruun taisi olla maaliskuussa, kun sattumalta huomattiin vapaa paikka kahdelle parin viikon varoitusajalla. Tuolloin ihastuttiin ruokaan, tunnelmaan ja ennen kaikkea palveluun - ei ihme, että tänne on lähes 3 kk:n jonotusaika!

Nytkin pöytävaraus oli tehty kohtuullisen ajoissa, kesäkuun puolen välin paikkeilla, mutta kolmea kuukautta emme tälläkään kertaa joutuneet odottamaan. Lisäksi varauksen päivittäminen kahden hengen sijaan neljälle onnistui ilman mutinoita, joten ehkä kesä ei ole vilkkainta ravintola-aikaa Helsingissäkään. Hyvin epäbloggaajamaisen tyyliin en ikinä ota ravintolaan kameraa mukaan, koska haluan nauttia ruuasta ja kokemuksesta täysillä.. Näin ollen joudutte tyytymään sanalliseen kuvailuun.

Edellisen kerran tavoin valitsimme neljän ruokalajin päivän menuun suositusviineillä. Ilahduttavinta palvelussa oli sen sydämellisyyden ja tietynlaisen huomaamattomuuden (sujuvuuden?) lisäksi sujuva englanti, jolla tarjoilijat ja sommelier kertoivat ruuista ja viineistä myös englanninkielisille ystävillemme. Mahtavaa! eikä ollenkaan niin itsestäänselvää Suomessa!

Alkuruokana saimme ankkapastramia waldorfinsalaatin ja tryffelimajoneesin kera huuhdeltuna alas todella hedelmäisen kevyellä ranskalaisella punaviinillä. Tämä oli todella hyvää, vaikken mikään ankan ystävä olekaan ja viini sopi annokseen ihan mielettömän hyvin. Pääruokana vierailupäivämme menussa oli paahdettua siikaa kampasimpukan ja kesävihannesten sekä kanttarellien kanssa. Siika oli ehdoton suosikkini menusta, aivan taivaallisen hyvän makuista ja paistettu juuri täydellisen rapeaksi olematta kuitenkaan kuivaa, nam. Myös palanpainikkeena tarjoiltu italialainen valkoviini toimi todella hyvin. Välijuustoina tarjottiin Comtea ja jotain toista ranskalaista juustoa saksalaisen Spätburgunder- punaviinin kanssa. Juustot olivat ihan hyviä, mutta edellisellä Muru-vierailulla törmäsimme kaikkien aikojen juustosuosikkiimme, Piemontelaiseen La Tor-juustoon (älkää nyt innostuko ja ostako Lentävää Lehmää tyhjäksi tästä, kiitos!), joten odotukset juustojen suhteen olivat tällä kertaa ehkä vähän liiankin korkealla. Hyvän dinnerin kruunasi viinimarjajäätelö tuoreiden marjojen ja kinuskin sekä cappucinon kanssa. Parhaat asiat ovat yksinkertaisia - ainakin jälkiruuissa tämä tuntuu pätevän, koska kesän mielijälkkärini on vaniljajäätelö ja tuoreet mansikat, Italiassa tuli vedettyä päivittäin Coppa Fragolea..

Kokonaisuutena tämä toinen Muru-kerta oli ruuan suhteen varmasti ihan yhtä hyvä kuin ensimäinenkin ja ehdottomasti tulen menemään sinne vielä monta kertaa. Toisaalta eka kerta oli jotenkin niin mahtava kokemus kaikin puolin, että odotukset tälle kerralle olivat ehkä vähän epärealistisen korkealla - joka tapauksessa Muruset pystyivät niihin vastaamaan ja edelleen voin lämpimästi heitä ja paikkaa suositella todeten hinta-laatu-suhteen olevan myös täysin kohdillaan! :)

Yrttiviljelmää..

.. muutaman viikon päivitystauon jälkeen on aika näyttää tilanne yrttilaatikossa. Mihinkään järjettömään kasvuun nuo herkut ei valitettavasti tänä vuonna ole innostuneet, mutta kaikkia on päästy vähän käyttelemään jo. Rucolasta olin juuri ennen kuvan ottoa kerännyt pisimmät lehdet pois, joten siksi näyttää vähän ankeilta..

Tuo itsekasvatettu timjami on rakenteeltaan paljon kaupan ruukkutimjamia tukevampaa ja makukin tuntuu vähän vahvemmalta. pitäisikin yrittää, josko tämän saisi pelastettua syksymmällä sisätiloihin Herbien suojaan talvehtimaan. :)

Viikonlopun viettoa..

Oltiin joskus kesäkuun alkupuolella kavereiden luona grillaamassa ja istumassa iltaa ja koskapa kesäviikonloput tuntuvat täyttyvän ohjelmasta halusi tai ei, sovittiin jo tuolloin, että elokuun ekana lauantaina istutaan iltaa vuorostaan meillä. Toiveissa oli helteinen elokuun alun viikonloppu mukaan lukien ulkona syöminen ja istuskelu. Lauantai-aamu ei valjennut kauhean valoisana täällä Helsingissä, vaan vettä tuli ihan kunnolla vielä siinä vaiheessa, kun lähdettiin tekemään viime hetken ruokaostoksia Hakaniemen torille ja halliin. Puolen päivän jälkeen taivas aukeni ja saatiin se aurinkoinen päivä, mutta siinä vaiheessa olin jo ehtinyt tehdä kattauksen sisään.

Ja tältä se kattaus sitten näytti. Samalla taitaa tulla blogin ensimmäinen sisäkuva meidän kodista, tässä siis ruokailutila, joka on näppärästi keittiön jatkeena. Viime kevään muuton yhteydessä sain toteutettua piiiiitkäaikaisen sisustushaaveen, kun Fritz Hansenin Superellipse-pöytä muutti meille muurahais-tuolien kaveriksi. 

Itse kattaukseen palatakseni, päivän menussa oli alkupalana aivan mahtavaa blogimaailmasta bongattua tomaattikeittoa valkosipuleivän kera. Pääruuaksi paistettiin luomuhärän sisäfilettä suoraan Reinin lihasta bataattiranskalaisten, wasabivoin ja soija-aniskastikkeen kera.. Tämä annos puolestaan oli napattu Kokomon listoilta, josta sitä itseasiassa olen tainnut joskus maistaakin. Näiden jälkeen pieni tauko ja sitten jälkiruokajuustoja Lentävästä lehmästä, tarjottimella oli tällä kertaa Peltolan Blue, Piemontelainen Tamijuusto viski-ohranjyvämäskillä ja ranskalainen temppelijuusto, joka pohjautui kuulemma Edamiin, mutta maistui aivan goudalle. :) Viininä pihvin kanssa toimi alkon sedän aikoinaan ystävällisesti pihviviiniksi suosittelema Chakana Estate Selection Syrah, joka tosiaan toimii pihvin kanssa ihan järjettömän hyvin, etenkin parin tunnin dekantoinnin jälkeen. 

Tämän jälkeen pidimme pientä taukoa syömisestä ja siirryimme sohvalle olympialaisia katselemaan. Jossain välissä sitten kahvit kera lämmin mustikka-vadelmapiirakka ja Mövembicin vanilja dream-jääätelö. Nam. Aika täydellinen dinneri, vaikka itse sanonkin (ja voin hyvin sanoa, koska mies teki kaiken muun, paitsi tuon mustikkapiirakan) ja parasta tässä ravintoladinneriin verrattuna oli se, että aikaa näiden neljän ruokalajin syömiseen meni taukoineen melkein 7 tuntia! Ihan mahtavaa, kiireetöntä jutustelua ruuan äärellä. Tämmöisten iltojen voimalla jaksaa taas ne syksyn kiireet ja pitkät synkät illat!

Sunnuntaina puuhasteltiinkin sitten ulkona koko päivä; mies leikkasi naapureiden kanssa orapihlaja-aitaa ja itse keräsin satoa, eli tyhjensin viinimarjapensaan ja terttutomaatit kypsistä marjoista. Marjoja tuosta yhdestä pensaasta riitti pakkaseen vajaat kaksi litraa ja varmaan vähän vajaa toinen mokoma odottaa vielä pensaassa kypsymistään. Iltasnackiin sain inspiraation välimereltä; pizzapohjan päälle pestoa ja pizzajuustoraastetta, sekä valkosipulia ja chili pieneksi hakattuna ja uuniin n. 10 min. Tän jälkeen pizza pois uunista ja marinoidut kirsikkatomaatit (suola,pippuri, sitruunamehu, timjami) ja valkosipuliyrtti-kuorrutetut katkaravut sekä vähän fetaa raasteena päälle ja grillivastuksen alle n. 10 minuutiksi. Kuva ei tee oikeutta tälle herkulle, mutta uskokaa pois, oli nannaa!