Olen aina ollut suhteellisen aktiivinen liikunnallisesti, lapsena tuli kokeiltua lähes kaikki kotikaupungissani tarjolla olleet liikuntalajit ja niistä omimmiksi valikoituivat koripallo, yleisurheilu (pituushyppy ja 60/100 m ikäluokasta riippuen) sekä ratsastus. Tämän lisäksi pelasin kesäisin pesäpalloa ja talvisin kävin tennistunneilla. Tottakai joka paikkaan mentiin pyörällä, joten parhaimmillaan kaksien treenien lisäksi tuli ajettua päivässä pyörälläkin lähes 20 km. Teini-iässä muut harrasteet jäivät pikkuhiljaa ratsastuksen varjoon, mutta joka tapauksessa sitä liikuntaa tuli edelleenkin keskimääräistä teiniä enemmän ja jos vertaa näihin nykypäivän tietokonepeli-teineihin, niin edelleen olin varsin liikunnallinen.
Yliopisto-aikoina löysin uudelleen vanhan kouluaikojen inhokin, murtomaahiihdon ja säästin palkoista itselleni kunnon luistelusukset + monot. Niillä mennään edelleen. Tämän lisäksi innostuin ekaa kertaa elämässäni ryhmäliikunnasta, eli kävin ensimmäisillä bodypump ja spinning-tunneillani.. Myös muita jumppia tuli kokeiltua, mutta kaksi vasenta jalkaa estivät pahemmat hurahdukset esim. Bodysteppiin.. :) Ratsastuskin pysyi menossa mukana koko opiskeluajan, joten vielä nuokin vuoden liikuin säännöllisesti sen 4-6 kertaa viikossa. Opiskeluaikana tutustuin myös sählyyn ja tunsin löytäneeni oman lajini, pelasinkin pari vuotta firma liigaa kesätyöpaikkani porukassa.
Sitten tuli muutto työn perässä Helsinkiin ja ensimmäinen kesä meni enemmän tai vähemmän gradua työn ohella kirjoittaen. Syksyllä hakeuduin kuitenkin kiltisti ryhmäliikuntatunneille pumpin ja spinnin pariin. Parikin uutta sählyjengiä löytyi työn ja kaveriporukan kautta, joten se 3-4 säännöllistä liikuntakertaa viikossa jatkui myös uudessa elämänvaiheessa. Ratsastuksesta oli kolmen vuoden totaalitauko, mutta muutama vuosi sitten eksyin taas talleille ja varasin vakituisen viikkotunnin.
Viime talvena mulla oli siis säännöllisiä liikuntavuoroja "pahimmillaan" (tai parhaimmillaan, miten sen haluaa ottaa) 4 kertaa viikossa, 3 * sählytreenit ja 1* ratsastus. Tämän lisäksi pyrin vielä käymään niissä jumpissa vähintään 2 kertaa viikossa, eli 5-6 liikuntakertaa/viikko. Jumppaskaalakin laajeni huimasti, kun pumpin ja spinningin rinnalle nousivat pace, combat ja kahvakuula sekä kerran viikkoon syvävenyttely. Kaiken kaikkiaan liikuttua tuli siis enemmän kuin viimeiseen 15 vuoteen ja olo oli varsin energinen ja hyvä. Niinpä olen itsekin ihmetellyt, mikä on saanut mut unohtamaan liikunnan ihan kokonaan KOKO kesäksi ja jumittumaan sohvalle tai pihalle lehtien pariin. Olo on parin kuukauden totaalilaiskottelun jälkeen varsin saamaton ja nihkeä, kuntokin tuntuu oikeasti laskeneen lehmän hännän lailla.
Pari edellistä viikkoa olen pikkuhiljaa alkanut taas palata liikunnalliseen elämään, mutta pirun vaikealta tämä come-back jostain syystä tuntuu; ryhmäliikunta ei houkuttele sitten alkuunkaan ja lenkkipolullekaan en saa lähdettyä yksin, vaan ainoastaan miehen seurassa. Ratsastuksen syyskausi sentäs alkoi pari viikkoa sitten, joten siitä saa viikkoon yhden "pakollisen" liikuntakerran ja syyskuun alusta sählyt palaavat myös ohjelmaan.
Eilen tein sankariteon joka yllätti itsenikin; miehellä oli sulkapallotreenit, joten lenkkikaveria ei ollut saatavilla ja tv:stäkin tuli olympiaratsastusta, mutta siitä huolimatta veri veti ulos ja juoksemaan. Ensimmäinen täysin yksin vedetty juoksulenkki, huimat 10 km, varmaan 5 vuoteen on suoritettu hyvän musiikin ja omien ajatusten tahdissa. Ja itseasiassa se tuntui aivan sairaan hyvältä. Josko tästä olisi taas suunta ylöspäin, lenkkeily tuntuu nyt houkuttavan enemmän kuin ne jumpat, joten mennään sitten lenkille, kyllä ne märät ja kylmät syyskelit varmaan jossain vaiheessa ajavat porsaan pumppitunnillekin...
Ajattelin raportoida näistäkin asioista tänne blogiin, josko julkinen nöyryytys toimisi myös motivointikeinona niinä kaikkein vaikeimpina hetkinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti