Viikonloppu Porvoossa

Vietimme viime viikonloppuna mahtavan parisuhdeviikonlopun Porvoossa. Ohjelmassa haahuilua ja lounas vanhassa kaupungissa, yöpyminen mahtavassa Pariisin Villessä ja dinneri Bistro Sinnessä. Porvoo on näin helsinkiläisen näkökulmasta lähellä mutta niin kaukana - dinneri Sinnessä on ollut agendalla jo pidempään, mutta julkisilla sille on hankalaa päästä ja hyvän ravintolan dinneri ilman viiniä jää kokemuksena sen verran vajaaksi, että ainoa vaihtoehto nauttia koko rahan edestä on viettää myös yö Porvoossa.

Lähdimme siis exkursiolle jo hyvissä ajoin ja päädyimme rapsakan pakkasen ja pakollisten Brunberg-ostosten jälkeen lounaalle Gabriel 1763:en. Mahtava miljöö ja sisustus ja aivan mahtavat pizzat! itse maistelin Gabrielin nimikkopizzaa, jossa oli Roquefortia, paahdettuja juureksia ja saksanpähkinöitä. Miehen lautasella oli Rautakauppa, joka sisälsi mm. poroa. Ei mikään kevyt lounas, mutta sitäkin parempi... Kevyt tammikuu sai kyllä kyytiä tällä reissulla muutenkin.

Illallinen oli varattu taidehallilla sijaitsevaan Bistro Sinneen, jota oli kehuttu sekä somessa että lehdistössä. Odotukset olivat siis korkealla, eikä tarvinnut pettyä. Valitsimme 5 ruokalajin lähiruokamenun, josta itse vaihdoin lapsuuden traumojen (heh) johdosta menuun kuuluneen mateen kuhaan. Alkupalaksi tuli sokerisuolattua siikaa marinoidun fenkolin kanssa. Tämän jälkeen nautimme naudanposkea tattiohraton ja selleripyreen kanssa, juomana illan paras viini, Charles Smithin Velvet Devil Merlot. Tämän jälkeen toisena pääruokana minulla siis rapeaksi paistettua kuhaa Riesling Spätlese Trocken Vom Bunsandsteinin kera ja miehellä madetta Alto Adigen Alois Lagederin pinot grigiolla. Tämän jälkeen juustolautanen kotimaisten juustoloiden juustoista, jonka kanssa itse nautin todella kuivaa englantilaista siideriä ja mies Recioto della valpolicellaa. Illan päätti todella hyvä amaronella maustettu tiramisu Sauvignon Blanc Beerenauslese-jälkiruokaviinin kanssa. Yllättävin kombo oli siideri ja viinit ja ne toimivatkin todella hyvin. Myös naudanposkesta jäänyt punaviini oli täydellinen match Peltolan Bluen kanssa.

Sinnen palvelu oli mukavan rentoa, mutta samalla kuitenkin asiallista ja asiantuntevaa. Alkumaljana toiminut Besserat de Bellefon shampanja oli vähän erilainen. Paikan sisustus oli teollisuushalliin (?) soveltuva, olematta kuitenkaan kliininen. Kaiken kaikkiaan täytyy todeta kokemuksen olleen yksi parhaista pitkään aikaan. Murun ohi tämä paikka ei taida arvoasteikossani yltää, mutta kovana kirittäjänä heti siinä kannoilla.

Sinnestä kävelimme Porvoon panimon kautta hotellillemme, jossa kävimme iltasaunassa ja painuimme nukkumaan Laura Ashleyn lakanoiden väliin. Pariisin Villen sisustus oli aivan mahtava, samoin kuin aamiainen. Hotellissa tuntui, kuin aika olisi pysähtynyt jonnekin viime vuosituhannen alkuun. Erityisbonuksena täytyy mainita, että kahvina aamiaispöydässä oli Porvoon kahvipaahtimon kahvia pressopannusta tarjoiltuna. Mikäli haluaa viettää romanttista viikonloppu-get awaytä lähellä pääkaupunkiseutua, suosittelen ehdottomasti sekä Sinneä että Pariisin Villeä!

Personal trainer

Olen jo pitkään miettinyt, että oma pt olisi kiva olla olemassa ja varsinkin keväällä, kun juoksupolut alkavat houkuttaa, tuntuisi varsin houkuttelevalta ajatukselta, että joku olisi valmis höykyttämään sinua kovempiin suorituksiin. Toistaiseksi homma on kaatunut vuosi vuodelta pahenevaan siitepölyallergiaan ja toisaalta siihen, että mulla on vakituisessa viikko-ohjelmassa jo 3 "ohjelmoitua" liikuntakertaa, joten lisää vapaa-aikaa lenkeille ja/tai salille on varsin hankala löytää.

Myöskin koirasta on ollut puhetta jo pidempään, mutta oikean rodun valinnassa on ollut miehen kanssa pientä ristiriitaa. Pari viikkoa sitten tämä pt-ongelma ratkesi kuin itsestään, kun kohtalo heitti meille pienen ja terhakkaan personal trainerin.

Meet mr. Maastonakki. Herran lempipuuhaa on peiton alla nukkuminen, seepran (ja muiden pehmoeläinten) suolistus, herkkujen etsintä ja muille koirille isottelu. Näiden lisäksi herra on myös varsin aktiivinen lenkkikaveri, jonka kanssa aiemmin niiiiiin laiskan hyötyliikkujan päiväohjelmaan ovat tulleet jopa 10 km:n reippaat kävelylenkit. Lisääntyneen ulkoilun ja liikunnan määrän olen itse havainnut vaikuttavan siihen, että olen paljon pirteämpi kuin aiemmin, duunin jälkeen sohvalla vietettyjen iltojen jälkeen. 

Viime päivinä tosin lenkkien pituutta on vähän verottanut kovaksi äityneet pakkaset, Maastonakilla kun on ohuttakin ohuempi karvapeite ja takista huolimatta lenkillä tuppaa tulemaan kylmä. Muutenkin koiruus tuntuu tuovan elämään paljon iloa ja naurua, varsin omapäinen ja omaperäinen kaveri kaveri kun on. Esimerkiksi tänään olin etäpäivällä kotona ja koira makasi tyytyväisenä jaloissa, kun naputtelin koneella keittiön pöydän ääressä - aina siihen asti, kun puhelin soi (ja siis niin kävi useita kertoja päivän aikana). Silloin herra haki kaikki vinkulelunsa ja vingutti niitä oikein sydämensä kyllyydestä siinä korvan juuressa... asiakkailta tuli vähän hämmentynyttä kommettia puhelimen toisesta päästä. :)

Siinä mielessä pääsimme tässä koiran hankinnassa varsin helpolla, että herra on jo 2-vuotias, joten sisäsiisteys ja tietty peruskoulutus kuuluivat pakettiin - mikä kahdelle melko työorientoituneelle aikuiselle on kyllä varsin mainio asia. Lisäksi säästimme etsinnän vaivan, kun tämä maailman paras koirulainen löysi meidät. Koirablogia tästä ei varmasti tule, mutta herra Maastonakki alias PT tulee varmasti esiintymään täälläkin ainakin silloin tällöin. Ja kuten kuvasta näkyy, sopii koira leluineen myös sisustukseen.. ;)

Tammikuun kevennys?

..tai sitten ei. Päätettiin taas kerran elää tammikuu siivosti joulukuun mässyttelyjen jälkeen. Mitään laihdutuskuuria ei siis ollut loppupelissä  tarkoituskaan pitää, vaan jättää turhat (?) juustot ja muut herkut vähemmälle ja ennen kaikkea pyrkiä eroon viikonloppuihin erottamattomasti kuuluvasta viinin lipittelystä. Parin ensimmäisen viikon jälkeen voi todeta systeemin olevan varsin toimiva; vaa'alla en ole käynyt, mutta farkkujen vyötärö ei enää kiristä ja mekotkin tuntuvat istuvan huomattavasti aiempaa paremmin. Tosin tänä viikonloppuna tuli sekä herkuteltua että lipiteltyä viiniä, mutta siihen oli kyllä hyvä syykin. Tästä aiheesta lisää toisessa kirjoituksessa.

Vaa'alla käyminen tuntuukin olevan päällimmäinen este laihdutuksen aloittamisen tiellä; en millään muista käydä vaa'alla aamulla ja toisaalta vuosien varrella kertyneet kilot tuntuvat aiheuttavan pienoista ahdistusta allekirjoittaneessa, vaikkei sitä päivittäisessä elämässä muistaisikaan.. Poissa silmistä, poissa mielestä pitää siis paikkansa tässä tapauksessa paremmin kuin hyvin. Nyt olen päättänyt, että elelen tämän uuden kevennetyn arjen kanssa pari kuukautta samalla aktiivisuutta lisäten ja jos paino ei sillä lähde laskusuuntaa, pitänee ottaa kovemmat keinot käyttöön ennen kevättä.

Tammikuun kevennykseen on kuulunut keittopainotteisia arkiruokia, eli käytännössä lihakeittoa naudan sisäpaistista tai kalakeittoa lohesta. Näillä on pärjäilty varsin mukavasti ja keitto on siitä kiitollinen ruoka, että se vain tuntuu paranevan lämmityksestä. Lisäksi se on varsin oivallista pakkaskelin ruokaa. Aamupalapöytään teki paluun talvikauden suosikki, eli kaurapuuro raejuustolla ja mustikkakeitolla. Tähän asti koko syksy mentiinkin maustamattomasta jogurtista ja marjoista (+banaanista) tehdyllä smoothiella, joten mitenkään merkittävän epätervellinen ei aamupala ollut ennen puurolinjalle palaamistakaan,

Noroviruksen ansiosta lyhyeksi jääneen joulusyöpöttelyn jälkeen teki mieli pastaruokaa ja koskapa kirjahyllyä on jo monta vuotta koristanut aivan erinomainen Aglio & olio-pastakirja, ollaan aloitettu käyttämään keittokirjaa ihan oikeasti reseptien etsintään ainaisen nettiselailun sijaan.

Yhdeksi omista suosikeistani on muodostunut tonnikala-cannelonit, eli kirjan mukaan hienommin "Cannelloni con ripieno di tonno". Tämän ruuan rasvaisuutta pystyy säätelemään todella hyvin sen mukaan, käyttääkö tonnikalaa öljyssä vai vedessä. Itse preferoin vedessä säilöttyä, mutta mies piti ehkä enemmän öljyisestä. Tonnikalan lisäksi tähän tulee mozzarellaa, kaprista, persiljaa, basilikaa ja öliiviöljyä sekä tosi yksinkertainen mutta superhyvä tomaattikastike. Kokonaisuudessaan homman tekemiseen menee noin tunti, mutta lopputulos on kyllä sen arvoinen.

Uusi vuosi, uudet kujeet?

Mukavaa ja menestyksekästä vuotta 2013 kaikille!

Vaikka joulupostauksia lupasinkin vältellä, pakko laittaa skumppakuvaksi kuusen luona otettuja fiilistely-otoksia, joista joku saattaa löytää tiensä ensi vuoden joulukorttiinkin, mikäli nämä muistan siinä vaiheessa. 

Kuvien juomana tämänhetkinen kuplajuoma-suosikkini, eli Pongrácz Rosé. Tätä maisteltiin taannoisessa ystävän polttareiden yhteyteen järjestetyssä skumppatastingissa ja hyväksi todettiin. Viimeisen vuoden aikana olen muutenkin todennut, että Rosè-kuohuviinit ja shampanjat ovatkin usein perinteisiä sisariaan maukkaampia. Tämä Etelä-Afrikkalainen tuttavuus on tehty shampanjamenetelmällä ja maussa sekä tuoksussa maistuu voimakkaasti vadelma. 

Eilen istuttiin iltaa vanhojen, rakkaiden ystävien seurassa - porukasta on valitettavasti suurin osa hajaantunut pk-seudun ulkopuolelle ja jopa ulkomaille, mutta onneksi edes n. kerran vuodessa saadaan koko jengi kasaan ja päästään vaihtamaan kuulumisia. Eilen ohjelmassa oli dinneröintiä ja höpöttelyä, ei mitään sen ihmeellisempää. Tosi ystävyyden tunnistaa ehdottomasti siitä, että vaikka ei oltaisi pitkään aikaan nähty, jatkuu juttu aina siitä, mihin edellisellä kerralla jäätiin. :) 

Uudelle vuodelle tiedossa on isojakin muutoksia sekä työ- että yksityiselämän puolella, mutta niistä enemmän, kun ovat ajankohtaisia. Mitään lupauksia en perinteisesti ole tehnyt, mutta nyt on kyllä pakko aloittaa kunnon kuntokuuri miehen kanssa tai kohta joutuu siirtymään isojen tyttöjen osastolle vaatekaupoissa.. Eli laihdutuspostauksia ja tipatonta tammikuuta tiedossa, mutta vähän joudun tuosta tipattomuudesta tinkimään, kun luvassa on kuun loppupuolella romanttinen viikonloppu get away tuon miehen kanssa. Muilta osin kujeet jatkunevat ennallaan - sitä remppaa on luvassa heti alkuvuodesta, ensi viikonloppuna pitäisikin kai lähteä etsimään sopivia laattoja yms. materiaaleja kylpyhuoneeseen, saunaan ja WC:hen. 

Joulukattauksia

Viimeistä joulupostausta viedään - ainakin tältä vuodelta. Pakko oli vielä rekonstruoida meidän joulukattaukset, kun olivat mun mieleeni ja jäivät kuvaamatta aattona, kun järkkäristä oli sopivasti akku aivan finaalissa. Niinpä sitten tänä aamuna miehen lähdettyä töihin päätin tehdä samat kattaukset uudelleen kuvien saamiseksi. :)

Joulukattauksemme perustui tänä vuonna Iittalan punaisille Kulku-lautasille, jotka oli aivan pakko hankkia viime jouluksi.. Sittemmin olen hiukan harmitellut, etten ostanut Kulkuja harmaina, mutta ehkä nuo punaisetkin menevät. Tänään itseasiassa hankin näille alesta vähän seuraa ensi vuodeksi - maltan tuskin odottaa! Alkupalat tarjoiltiin meillä arjessakin käytössä olevilta Teeman mustilta 21 cm lautasilta ja viinilaseina Riedelin Vinum Bordeaux-lasit sekä vesilaseina Riedelin O-sarjan Rieslingit. Lautasliinat ovat Iittalan viime vuoden joulumallistoa, nimeä en nyt tähän hätään löytänyt mistään ja aterimina Hackmanin Gourmet-pihviaterimet pääruualle sekä Citteriot alkuruualle.

Pöydän kruunasivat joululiina (!) ja huopatabletit sekä tietysti valkoiset ruusut ja anopin antama joulukukka. Keskellä teräsvadilla kynttilöitä, en viitsinyt sytyttää noita kuvausta varten, kynttilänvalossa kuitenkin vedettiin varsinaiset ruokailut läpi. Hauska muuten huomata, miten paljon juhlallisemmaksi tuo pöytäliina tekee kattauksen, pitää vissiin oikeasti alkaa käyttämään sitä useamminkin. Tykkään tuosta joululahjaksi saamastani liinasta tosi paljon, on sopivan yksinkertainen ja tyylikäs mun makuuni. 

Kahvikattauksessa oli pakko käyttää joululahja-rahoilla hankkiamiamme, pitkään haavelistalla olleita Ego-kahvikuppeja. Näihin Stefan Lindforsin kuppeihin olen ihastunut jo kauan aikaa sitten ja nyt kun aikuispisteitä tuntuu ropisevan muutenkin ovista ja ikkunoista, tuntui aika olevan kypsä kahvikuppi-setin hankinnalle. Stockmannin marraskuun kanta-asiakasetuna nämä olivat vielä sopivasti alennuksessa, joten kotiutimme niitä 8 kpl. 

Tässä sivukuvassa näkyy myöskin Ego-hankinnan synnyttämä lisähankinta-tarve, eli Kastehelmen harmaat, 17 cm lautaset, jotka tuovat Egon pelkistettyyn kokonaisuuteen mielestäni mukavasti pehmeyttä. Joulun alla Citymarketissa oli sopivasti kaikki Iittalan astian -20 % Plussakortilla, joten näitä sitten tuli täydennettyä myöskin se pari lisäkappaletta kokoelmiin, aiemmin ostin jo 6 kpl Kodin1:n vastaavasta tarjouksesta. Nyt niitäkin on siis se 8 kpl. Lautasliinoina Marimekon Lumikukka-sarjan kahviliinat, jotka ovat mielestäni todella kauniit. Taustalla näkyy myös se jouluverho.

Tämmöisiä kattauksia meillä siis oli jouluna, samoja elementtejä tulee varmasti näkymään pitkin vuotta, mutta nuo Kulku-lautaset on kyllä taas pakattu kaappiin odottamaan ensi joulua. 

Joulun jämiä..

Joulusta on selviydytty, joskin selviytymiskerrointa nosti molemmille joulupäivän iltana iskenyt vatsatauti, jonka kourissa menikin koko eilinen varsin sujuvasti... Tästä syystä myöskin joululahjakirjat ovat vielä aloittamatta ja jouluruokia kaappi täynnä..

Oltiin aatto ihan ekaa kertaa omassa kotona kahdestaan, eikä siis kummankaan perheen luona. Viime vuonna  tosin omat vanhempani olivat meidän luona, mutta nyt päätettiin viedä tätä jouluhommaa vielä astetta pidemmälle. Kuusi koristeltiin perinteisesti jouluaattoaamuna ja kaunis lisävalo se onkin, vaikkei mikään jättikuusi olekaan..

Kuvassa meidän joulueleganssia.. kuusen alla lahjatkin vielä avaamatta - varsin hyödyllisiä asioita oli joulupukki tuonut molemmille tänäkin vuonna. Joulun kunniaksi keräsin roimasti aikuispisteitä ja viritin keittiöön sekä joululiinan että -verhot. Kumpaakaan meillä ei siis ole aiemmin ollut, joten varsin merkittävästä askeleesta aikuisuuteen on kyse. :)

Tässä molemmat in action, Finlaysonia molemmat, liina pellavaa ja verhokangas oli muistaakseni nimeltään Ilona. Tuovat kivasti jouluntuntua meidän kohtuullisen kliiniseenkin sisustukseen. Toinen "hauska" lisä joulun viettoon oli se, että meidän lämminvesivaraaja päätti sanoa sopimuksen irti juuri sopivasti vain pari kuukautta ennen kylppäriremppaa.. Suihkussa käymisestä on siis tullut jännittävää extreme-urheilua, kun koskaan ei tiedä, tuleeko melko kylmää vai täysin kylmää vettä niskaan. 

Jouluruokailuista sen verran, että koska ei kumpikaan olla kauhean innostuneita perinteisistä jouluruuista ja koskapa syötiin niitä sekä sunnuntaina mun vanhempien luona että joulupäivänä miehen vanhemmilla, päätettiin tehdä vain vähän juhlavampi normidinneri. Alkupalaksi oli uunissa paahdettuja punajuuria ja vuohenjuustoa sekä ruisleivän päällä Muru-korista löytynyttä fenkolilohta ja hillottua punasipulia. Pääruuaksi jo perinteistä herkkua, eli poron ulkofilettä ja parmesaanimuussia (tai oikeastaan pecorino) punaviinikastikkeella. Juomapuolella nautittiin Luigi Bosca De Sangre 2008. 

Saatiin ko. pullo n. 1,5 vuotta sitten tuparilahjaksi ohjeella, että " tätä voi sitten säilyttää vaikka pidempäänkin".. No, eihän me maltettu sitä olla korkkaamatta, kun tässä aiemmin syksyllä nautittiin Alkon myyjän suosituksesta vähän halvempaa ja uudempaa Luigi Boscan Cabernet Francia. Myöhemmin luin netistä, että tämän viinin ihanteellinen nauttimisaika olisi ollut 2014-2023. :) Hyvää se oli kyllä nytkin, todella voimakkaan makuinen viini, joka vaati parin tunnin dekantoitumisen. Maussa ja tuoksussa oli tosi vahva vaniljan aromi, joka sopi hyvin "joulupöytään".

Noiden ruokien jälkeen ei jaksettu enää jälkiruuaksi ajattelemiamme juustoja, joten tuolla ne odottavat kaapissa edelleen meitä.. Vatsataudin jälkihoitona eivät taida olla ihan parhaita mahdollisia, joten odotelkoot vielä ainakin huomiseen.. Lisäherkkuna jouluun haettiin perjantaina Murusta Muru-kori, joka sisälsi Glögi-sekoitusta, Fasaani-pateeta, sinappia, sipulihilloketta, sairaan hyvää kirsikka-chutneyta, maustettua graavilohta sekä valkohomejuustoa ja pähkinäsekoitusta. Hyvä kori, mutta olisi ehkä sopinut paremmin perinteisen joulupöydän lisäherkuksi. Erinomainen lahjaidea myös ensi vuodelle kuitenkin, yksi tämmöinen vietiinkin jo tänä vuonna lahjaksi ihmisille, joilla on jo kaikkea, tosin koria tuunasimme lisäämällä sinne suklaata ja viinipullon. 

Piparitehtailua

Vaikka vietetäänkin tänä vuonna joulu ihan kahdestaan miehen kanssa ja jouluaaton molemmin puolin on tiedossa sukulaisvierailuja molempien kotikoteihin, päätettiin kuitenkin tehdä perusjouluhankinnat ja -leivonnat kotiinkin. Eilen väänsin siis piparitaikinaa äidin reseptillä, Paraisten piparkakut taisi tuo resepti olla nimeltään. Sillä meillä on tehty pipareita niin kauan kuin allekirjoittanut muistaa ja varmaan vähän kauemminkin.

Taikina siis tehdään edellisenä päivänä tekeytymään ja sitten yritetään pidättäytyä syömästä taikinaa jääkaapilla vieraillessa. Itse tein puolikkaan annoksen taikinasta ja siitä tuli viisi pellillistä, joka lienee ihan tarpeeksi kahdelle ihmiselle.. Pitänee viedä osa miehen mummolle tai työkavereille, jos menekki alkaa epäilyttämään. Viime jouluna mentiin pelkillä tähdillä ja sydämillä, täksi vuodeksi ostin myös heppa-muotin, mutta kuten tavallista, jalat meinasivat palaa turhankin helposti..

Kun valmiiksi paistetuista pipareista oli eroteltu palaneet ja muuten vain muotopuolet omaan astiaansa, jäi valmiita pipareita yksi Teema-kulhollinen odottelemaan joulua.. Tykkään tuosta taikinasta tosi paljon, piparit suorastaan sulavat suuhun ja maistuvat tosi hyvälle, vaikka taikinaa pitääkin valmistella jo edellisenä päivänä, en ikinä vaihtaisi tuota omatekemää kaupan valmiiseen taikinaan, niin suuri makuero niillä mielestäni on. 

Aiemmin päivällä käytiin tekemässä viimeiset joululahjaostokset, keskustan Stocka oli aivan täpötäynnä ja siitä tönimisestä ja tungoksesta oli joulumieli kaukana.. Itiksen Prismasta löydettiin sitten loput lahjat, lähinnä lapsukaisille ajattelemamme lelut ja pelit siis.

Tälle päivälle osui taas yksi uusi remppakohde kämpässä, kun suihkussa käydessäni huomasin, ettei vesi lämpene kunnolla.. eli lämminvesivaraaja taitaa vedellä viimeisiään ja mennä remonttiin jo ennen varsinaista kylppärin remontoimista. Siitäkin olisi oma tarinansa kerrottavana, urakan kilpailuttaminenkun ei ole meidän isännöitsijän avulla mennyt ihan kuin Strömsössä.. Jääköön nyt kuitenkin odottelemaan seuraavaa kertaa. Nyt taidan lähteä lumihommeleihin ja sitten saunaan!