Oltiin vuosi sitten keväällä jo perinteisellä talvilomareissulla Rukalla ja yhtenä iltana käytiin viettämässä pariskuntana laatuaikaa hyvän ruuan parissa.. Rukan monista vaihtoehdoista kohteeksi valikoitui Alphut, jossa valinta osui TIETYSTI juustofondueen. Edellisestä kerrasta olikin vierähtänyt jo melkein viisi vuotta. Fondue ja viini maistuivat täydellisiltä lumimyrskyn keskellä, joten ideasta innostuneina ryöstettiin mun vanhempien 70-luvun lopulta peräisin oleva fondue-pata itsellemme viemästä tilaa heidän keittiönkaapeissaan.. Itse en muista koskaan syöneeni fondueta meillä kotona ja mua melkein 10 vuotta vanhempi sisareni muisteli, että vikan kerran ko. pannua olisi käytetty joskus 80-luvun alussa, joten oli ehkä aikakin ryöstää pannu kotiin, jossa sitä käytetään "vähän" aktiivisemmin.. Koska Rukan reissu osui maaliskuun puoleen väliin, ei sopivia fondue-ilmoja oikein enää ollut, joten pata roikkui meilläkin kaapissa käyttämättömänä yli puoli vuotta, kunnes eilen mies laittoi kesken työpäivän tekstarin, jossa luki ainoastaan "Fondueeeeee?" . :D No, mitäpä tuohon kutsuun olisi voinut sanoa?!
Huomaa "hyvä tuli" tuolla taustalla - päädyttiin myös uuden polttimon ostoon, kun edellinen oli kerännyt sen verta pölyä 25 tai 30 vuoden käyttämättömyyden aikana, että liekit olisivat saattaneet yllättää myös naapuriston.. Lisukkeina leipää, paprikaa, jalapenoa, persikkaa, herkkusieniä, kirsikkatomaatteja, coctailkurkkuja ja marinoituja valkosipulinkynsiä. Itse fonduen resepti täältä.
Olipa muuten hyvää, ei puhettakaan "munattomuudesta", vaikka Hesarin ruokahakukone sillä tätä kyseistä herkkua mainostelikin.. Paras dipattava oli leipä ja täytyy sanoa, että kun kahteen pekkaan pisteltiin tuo 4 annosta (huh!), eli yhteensä 400 g juustoa lisukkeineen napaan, niin olipa aika nopeasti valmis punkkaan..
Ohessa vielä yksi action-kuva, tuon tätini 70-luvulla Oslosta tuoman pannun kanssa sai kyllä olla tarkkana, kun pohja tuntui olevan melko ohut ja ehkä lämpöä liiankin hyvin johtavaa alumiinia ajan hengen mukaisesti.. Tästä johtuen havaittiin hyvin nopeasti, että jos liekkiä piti vähänkään liian kovalla, alkoi pohjaanpalaminen ilman varoitusta.. Toisaalta, jos liekin sääti minimiin, niin juuston jähmettyminenkään ei odotellut turhan pitkään.. Koska ruoka oli varsinaista herkkua, alettiin heti miettiä upgreidausta teflon-versioon. Liha- tai kanafonduen kanssa tämä ongelma ei varmaan olisi ihan niin paha, mutta allekirjoittaneen mielestä juustofondue on se ainoa oikea ja meille juustohiirille ei varmaan tulisi mieleenkään lämmitellä padassa lihalientä tai öljyä.
Fonduen kanssa nautittiin Hellan ja viinilasin välistä bongaamani Apassiomento Vivaldi 2010, jonka sittemmin olen havainnut myös uusimman Maku-lehden ja Koti & Keittiö-lehden suosituksista. Erittäin hyvän hinta-laatusuhteen italiaano, jonka tuhti maku (viini on valmistettu Amarone-menetelmällä, mutta kypsytysaika on lyhyempi) sopi erinomaisesti tuhdille juustoherkulle. Mieskin totesi, että "tätä ostetaan meille uudestaankin".
Kuvista voi havaita myös meidän Iittalalta viime vuonna hankittujen huopajoulutablettien päässeen jo pöydänkoristeeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti