Meche

Kuten eilen vähän vihjailinkin, oltiin lauantai-iltana ystävien kanssa Mechessä dinneröimässä. En muista, mistä tämän uuden tulokkaan Helsingin ruokaravintola-maailmassa bongasin, mutta ensikokemusten perusteella toivoisin hartaasti, että elinkaari olisi keskimääräistä ravintolaa huomattavasti pidempi.. Nimimerkillä "se Glöd jäi sitten testaamatta kokonaan..".

Olimme varanneet pöydän klo: 20 ja saapuessamme paikalle, oli paikka aika lailla täynnä. Meidän onneksi pöytämme oli sijoitettu kovasti kehuttuun taka-osaan, jossa aiemmin paikalle saapuneet muutama isompi seurue olivat lopettelemassa ruokailuaan. Sisustus oli juurikin omaan tyyliini sopivaa, seinät oli käsitelty betonimaiseksi ja kalusteet jatkoivat industrialistisen yksinkertaista maailmaa, jota joka pöydässä palaneet kynttilät ja koristeelliset kaari-ikkunat pehmensivät. Melko korkeassa tilassa ilahduttivat myös katosta bongatut akustiikka-levyt, joiden toimivuutta ei juuri päästy kokeilemaan, koska viereiset pöydät tyhjenivät melko nopeasti meidän tultua.

Alkudrinkiksi otimme lasilliset talon shampanjaa, Serge Mathieu Brut Prestigea, joka ainakin omaan suuhuni maistui taivaalliselta. :) Alkupaloja odotellessa saimme pöytään uunituoretta hapanjuurileipää, joka oli todella hyvää, melkeimpä parasta sitten lapsuudessa saadun mummon jälkiuunileivän. Leipälautasen virkaa toimitti trendikäs kivilaatta ja leivän kanssa tarjolla oli luomuvoita.

Seurueemme päätyi kaikki syömään alkupla- pääruoka -combon, mieheni otti päivän menun, jonka alkupala oli nimeltään "lohta ja uppomunaa". Näytti ainakin hyvälle, maistamaan en päätynyt, koskapa oma porotartar, joka listalla kantoi nimeä "Poroa ja kauden juureksia" oli ihan taivaallista, samoin kuin sen kanssa tarjoiltu Blaufränkisch-punaviini, jota en löytänyt viinilistalta. Poron sisäpaisti oli jätetty tartariin aika krouviksi paloiksi, mutta liha oli niin hyvälaatuista, ettei edes minulle tehnyt pahaa.. Yksi elämäni parhaista alkupaloista, for sure.

Pääruokien suhteen seurueemme valinnat hajautuivat, kun miehelle tuli menuun kuulunut Pot au feu -lihapata, seurueen toinen mies otti karitsankylkeä ja kateenkorvaa ja me naiset valitsimme annoksen Kuhaa, kukkakaalia ja mantelia. Erityisesti silmiin pisti näiden kanssa tarjoillut lisäkkeet, karitsalle lämmin feta-salaatti ja kuhalle sahramirisotto. Risotto oli aivan järjettömän hyvää, eikä todella hyvin paistettu kuha simpukkavaahdon, kukkakaalin ja paahdettujen manteleiden kanssa paljoa sille hävinnyt. Mielettömän hyvin annoksen kanssa toimi myös suositeltu Geyerhofin Hoher Rain Grüner Veltliner. Myöskin karitsa ja lihapata viineineen olivat kuulemma mahtavat.

Koska mies ei ole erityinen jälkkäreiden ystävä, omin tyynesti hänen menuunsa kuuluneen annoksen itselleni ja päädyin nauttimaan suklaata ja pähkinää, eli eräänlaisen modernin version snickersistä yhdessä Geyerhofin Ried Zasen Weisser Burgunderin kanssa. Hyvää, ei liian makeaa ja viini toimi jälleen järkyttävän hyvin.

Kokonaisuutena ilta oli erittäin onnistunut, seura oli parasta, palvelu hyvää ja ruoka sekä niille suositellut viinit taivaallisia. Tänne mennään ehdottomasti uudelleen!